Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[MikaKLA]

Murhaajan Tie saapui kahden lehden voimin. Olisivat egmontilla voineet katsoa ettei päällekkäisnumeroita mutten jaksanut tuon takia ottaa yhteyttä..
Tarinan jälkimmäinen pokkari ei ihan niin hyvä kuin aloitus.toimintaa piisasi ja mukavan lumiset maisemat plussaa.

Joo lumisista maisemista plussaa! Toimintaa piisasi ihan tarpeeksi. Seuraava tarina onkin yhden pokkarin mittainen.

[TexMex]

Maisemat oli hienoja, ja tarinan viimeinen ruutu vihjaa, että google-haku John Waren nimellä kertoo miehestä lisää...

[Herman.]

Mietinkin jo joko Tex nro 1/2026 on ilmestynyt kauppoihin. Vielä en ole bongannut uusinta numeroa missään. Liekö ostettu hyllyt tyhjäksi täällä sitten.

[TexKiller]

Pidän Rujun tarinoista yleensä mutta viime vuosina onnistumisia ei ole tullut ihan niin usein kuin olisi suonut. Uusin numero Rosvon Perintö onneksi on varsin kiinnostava yhden numeron mittainen seikkailu.Ja taidetta pitää myös kehaista, miellyttävää on silmille Freghierin kuvitus.

[MikaKLA]

Minäkin tykkäsin Rosvon perinnöstä. Tarina oli hyvä ja taide oli hyvää. Ei haittaa, vaikka oli vain yhden pokkarin mittainen. Tänä vuonna väritarinat ovat erillisinä julkaisuina.

[TexKiller]

Coloradovuorten Salaisuus oli ihan jees tarinan ja taiteen osalta mutta kahden tarinan pokkarista kiinnostavampi oli Tom Devlinin Barbary Coast. Tämä olisi saanut olla pidempikin kuin ~30 sivua.

[TexMex]

Barbary Coastissa oli Devlinillä aika rajut otteet, kun yleensä kauhistelee Texin menetelmiä ja pelkää virkansa puolesta...

Nyt on sitten Texilläkin aihetta piikittelyyn seuraavassa yhteistarinassa

[J4N1]

Barbary Coast oli siitä harvinainen juttu, ettei ollut ketään perusnelikosta mukana. Ei tule ainakaan heti mieleen muita vastaavia, kuin se joku lyhäri, jossa Gross Jean riehui hullun lailla.

[TexMex]

Olihan tämä jo aika mones tällainen tarina. Nämä on Italian Magazine-sarjasta, taitaa ilmestyä kerran vuodessa. Yleensä n. 70-80 sivuinen "tavallinen" tarina ja n.30 sivuinen lyhäri, jossa päähenkilönä on joku vakiintunut hahmo.

Äkkiseltään voin varmuudella mainita ainakin Jim Brandonin, Gros-Jeanin, Montalesin, El Moriscon ja jopa Mefiston saaneen oman soolotarinan aikaisemmin. Seuraavana on vuorossa Nat McKenneth, suomessa ilmestynee ensi vuonna.

Edit: Pat McRyan on myös päässyt rymistelemään yksin

Ideana tämä sarja on mielestäni hyvä, mutta harvoin 30 sivulla vielä kovin monitahoista tarinaa saadaan rakennettua. Minun puolestani saisivat olla nämäkin kokonaisen lehden mittaisia, niin olisivat vielä paljon mielenkiintoisempia.

[MikaKLA]

Coloradovuorten Salaisuus oli ihan jees tarinan ja taiteen osalta mutta kahden tarinan pokkarista kiinnostavampi oli Tom Devlinin Barbary Coast. Tämä olisi saanut olla pidempikin kuin ~30 sivua.

Coloradovuorten salaisuus oli ihan hyvä tarina. Mukana oli intiaaneja. Barbary Coast oli vähän lyhyt, mutta ihan hyvä tarina ja mukana oli joo Tom Devlin, eikä ketään Texin nelikosta.

[TexKiller]

Rauhan Mies eli Sam Willerin tarina on OK. Kuvitus on perushyvää mihinkään ylenpalttisiin kehuihin ei aihetta mutta ei toisaalta mitään moitittavaakaan ole. On silti hyvä tämä julkaistiin perussarjassa jos olisi erikoisjulkaisuna niin voisi käydä mielessä olikohan väärti jos hintana toista kymppiä. Texikin pääsee sivuille lyhyessä takaumassa näyttämään tappelutaitojaan.

[tolppis]

Tulin tänne vain ja ainoastaan kehumaan Recchionin ja Andreuccin Rauhan Mies "Tex" Willer tarinaa Tex Willerin nrossa 4/26. Itse pidin jo alkupuheesta ja kunhan pääsin upeaan tarinaan niin luin sen - poikkeuksellisesti - nopeasti jo heti (usein lueskelen Texit joko hitaasti ajan kanssa pätkittäin vessassa tai työmatkalla tms. outoa!). Kyse oli tosiaankin enemmän Sam Willer - tarinasta mutta tykkäsin siitäkin ja luettuani toivoinkin että olisi nimenomaan julkaistu suuremmassa formaatissa jonka olisin ostanut itselleni säilöön hyllyyn sen sijaan että nyt sain (taas) kulmataittuneen kappaleen normi-Texiä postiluukusta ("kauan" eli kai 2 x postinkantajat jakoivatkin Texin ehjänä putkeen).

Ja ne kehut tarkemmin:

Kuvitus oli omasta mielestäni loistavaa esimerkiksi:

- Ilmeet sivuilla 16-17
- Sikakohtaus sivuilla 21-24 (olisikohan Armoton/Unforgiven - elokuva ollut inspiraationa kohtaukselle?)
- Elokuvalliset, visuaaliset siirtymät, yksityiskohdat, draaman ja kerronnan taju ja panoraamat esim. sivuilla: 25, 41, 46-47, 53, 57, 62-75 (erinomaisen jäntevästi toteutettu yllättävä tulitaistelu), 78-81, 94, sivulta 98 itseasiassa niin hienoa jälkeä aina hamaan loppuun asti

Tarinassa oli myös nyansseja - Samin rauhallisuus, arkisuus, väkivallattomuus, armottomuus ja katumus armottomuudestaan eli väkivaltaan sortumisesta pakon edessä - joita harvoin näkee Tex Willerissä tai yleensä toiminnallisemmissa sarjakuvissa.

Todella hieno länkkäri jossa myös rakkaustarina kauniisti kuvattuna. Tästä saisi upean elokuvan ja suoraan otettavia kohtauksiahan riittäisi.

Pääsi itseasiassa ihan lempisarjakuvieni joukkoon. Luen tämän vielä uudelleen - jos MUISTAN missä on siis! Koska on upotettu tavis-Texin numeroon...

Mutta siis: Osoitus siitä mihin sfääreihin Tex Willer sarjakuva parhaimmillaan voi yltää.

[TexMex]

Rauhan mies oli oikein hyvä. Itsekin olisin halunnut Zagortexien tapaan nämä muutkin Nuori Tex Specialet vastaavina kirjoina, senkin takia että saisi hyllyyn muiden nuori texien joukkoon eikä huku perustexien massaan mutta minkäs teet.

Eniten yllätti, ettei käsikirjoittaja ollutkaan Mauro Boselli, kuten yleensä näissä tarinoissa jotka jollain tapaa rakentaa Texin henkilökuvaa tai maailmaa, vaan peräti sangen tuntematon Roberto Recchioni, joka on aiemmin kai kirjoittanut vain pari color tex lyhäriä. Mutta hyvin suoriutui.

Niille jotka haluavat pysyä kärryllä Nuoren Texin aikajanasta (sillä toisin kuin vanhemman texin kohdalla, kaikilla nuori tex tarinoilla on semmoinen) niin tämä tarina sijoittuu värialbumien "Kostaja" ja "Oikeutta Corpus Christissä" jälkeiseen aikaan ja seuraavaksi tarina jatkuu Texin rodeoajalla ja Samin kuoleman kostolla alkuperäisessä tarinassa "Texin menneisyys" / Nuori Tex 25 takaumassa (jossa harmillisesti, mielestäni todella typerästi, tuo rodeovaihe skipattiin. Eihän se loppujen lopuksi ollut kuin ehkä 100 sivua, ja kun tuo tarina muutenkin kerrottiin uusiksi nuoressa Texissä niin ihan hyvin olisi voinut kertoa kokonaan. Nyt joutuu tuon välipätkän lukemaan muualta jos haluaa lukea järjestyksessä.)