Ei liene Tex-vuosi koskaan alkanut komeammin! Boselli-Ticcin opus on lumoavaa tunnelmaa alusta loppuun. Täytyy alati hämmästellä Ticcin ainutlaatuista kykyä saada kuva räjähtävään liikkeeseen. Ticci ilmentää tekniikallaan lähes täydellisen elävästi sekä ihmisten että eläinten liikeratoja ja dynamiikkaa. Efektien sujuva yhdistely herättää elokuvallisen vaikutelman (juu, myönnän olevani kritiikitön Ticci-fani).
Mielestäni Ticci osaa kuvata esim. Carsonia aivan poikkeuksellisella tavalla: veteraani rangeri on aivan hersyvän karismaattinen.
Boselli teki taas hyvää jälkeä; onhan tietenkin mahdollista, että tarinan piirrättäminen jollakin toisella taiteilijalla olisi syönyt tunnelmaa ja johtanut täten heikompaan lopputulokseen.
Hupaisaa on se, että rodeo-takautumassa Texin päähän on istutettu lähes yhtä erikoinen stetson, joka nauratti lukijoita siinä ”muinaisessa” (ja harvinaisen innottomassa) Bonelli-Galepin tarinassa, jossa ensi kertaa avattiin Texin nuoruutta.
Tänäkin vuonna Italiassa ilmestynee kaksi color-Texiä ja kaksi Tex-Magazinea. Päälle 12 norminumeroa ja lisäksi Tex Willerin nuoruudesta kertovat pokkarit. Miten Egmont aikoo nämä kaikki mahduttaa Suomi-sarjaan? Pitääkö olla huolissaan?
