Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[ilmari]

Juu, kiitokset vain Jannelle lavertelusta.  Olihan tuo tarinan nimi ollut toisaalta täällä huhuissa jo aika kauan. Mutta hienoa, että tulee nyt hyvällä painojäljellä, itse pääsenkin sitten ensimmäistä kertaa tuon(kin) tarinan lukemaan.

[TexKiller]

Hui hemmetti, tuohon loppuu maxi-texien sarjakeräys, Luin noin kuukausi sitten ja aika ok, mustaparran ja poliisien hakkaamisten vuoksi.
Näin tuoreessa muistissa olevasta tarinasta ei kymppiä makseta jollei henki menossa.

Varmaan hyvä uusille lukijoille

[AlkoTanko]

Uusin Willer tuli postiluukusta, ja oli niin jännittävää luettavaa että melkein nukahdin lehden ääreen. Kyllä Bosellin nyt tarvitsisi oikeasti pitää luovaa taukoa että taso palaisi edes kelvolliseksi.

[Dennis]

Uusin Willer tuli postiluukusta, ja oli niin jännittävää luettavaa että melkein nukahdin lehden ääreen. Kyllä Bosellin nyt tarvitsisi oikeasti pitää luovaa taukoa että taso palaisi edes kelvolliseksi.

Ainakin kuvitus oli paljon parempi kuin edellisen numeron kammotuksessa,  Itellan riemupäivät jatkuvat, lehti oli  pahasti taittunut ja kannessa täten vekki.  Itellan kesä-Niilojen asenne jakelukeskuksissa taitaa olla EVVK-asenne, eilen saamani Mikki-kirja oli saanut lievästi siipeensä.

[Mosabacka]

Positiivista oli se, että tohtori jätettiin henkiin. Tosin näitä nuoremman Kitin ihastuksia on nyt sitten elossa ainakin kaksi, Donna ja Sarah. En panisi pahakseni, vaikka Sarah esiintyisi jossakin toisessa tarinassa.

Minusta uusin oli kelpo luettavaa näin heinäkuun helteisiin. On paljon tarinoita, joista ei muista juuri mitään muutaman kuukauden päästä. Tästä muistetaan ainakin yksi henkilö.

[Janne]

Olisin yllättynyt siitä, kuinka verevä tarina tämä oli Bosellilta pitkästä aikaa, ellen tietäisi, että tarina on kirjoitettu jo vuosia sitten. Kuvitus tuki hyvin tarinaa. Poikkeukselisesti mukana oli myös juna, mistä lisäpisteitä. Eli oikein positiivinen yllätys. Viime vuonna perussarjassa ei tainnut olla ainuttakaan näin hyvää tarinaa.

[TexKiller]

Positiivista oli se, että tohtori jätettiin henkiin. Tosin näitä nuoremman Kitin ihastuksia on nyt sitten elossa ainakin kaksi, Donna ja Sarah.

Toki myös vuonna julkaistu 1979(olikohan kilpakosijat nimi) tarinan meksikotar. Tänään uuden Texin hankinta, kommentit jakautuneet puolesta ja vastaan, saa nähdä...

[Mosabacka]

Piti oikein katsoa -79 vuosikerta ja oikeassa TK on. Manuela lisätään listaan. Toivottavasti seuraava tätä teemaa sivuava käsikirjoittaja kaivaa jonkun näistä naisista esille eikä kehittelee uutta. Tahtoo vain olla niin, että merkityksettömämmät sivuhahmot ikäänkuin kuolevat tekijöidensä mukana.

Häiritsikö ketään muuta se, että kannen junaa katseli Tex Willer ja tarinassa Kit Willer? Näitä Villan sovelluksia on tosin nähty aikaisemminkin.

[Janne]

Ei häirinnyt. Ihan tyypillistähän tuo on. Kannessa pitää olla aina Tex, muulla ei ole niin suurta väliä.

[Secos-Bill]

Kannessa pitää olla aina Tex, muulla ei ole niin suurta väliä.

16/2002  

Edit: myös värikirjasto 11!

[Mosabacka]

Secos Billin kannet taitavat olla sellaisia, missä on vain Kit Carson. Muistelisin kuitenkin, että muut päähenkilöt eivät ole päässeet yksin kansitaiteeseen. Vai tietääkö joku poikkeuksen? Carsonin menneisyys -tarinan kannessa Carson on pääosassa, mutta ei sentään yksin, vaan Tex ratsastaa siinäkin tasaveroisesti rinnalla.
Se kansista ja kansi vs tarinabugeista.

[J.T.Chance]

Paras tarina aikoihin, ehdottomasti. Kyllähän lukiessa aistii, että juoni on värkätty vuosia sitten, kun Boselli oli vielä luovalla päällä (kuten Janne paljasti). Sääli, ettei ideoita enää pukkaa. Tarinassa on parhaaseen Boselli-malliin lukijaa otteessaan pitävä juoni ja aidosti kiinnostavia sivuhenkilöitä, eikä viimeaikojen tapaan nopeasti ammuttavia ja samantien unohdettavia höyhensarjalaisia. Lynkkauskohtaus oli tyypilliseen Tex-genreen nähden poikkeuksellisen raju  ja realistinen (tuli mieleen eräs vanha lännentie-tarina).  Andreuccin kuvitus on uskomattoman hienoa, kun ottaa huomioon että kysymyksessä on normisarja: katsokaa vaikka sivun 31 alinta ruutua.

Ainoa miinus tarinan viiimeisestä ruudusta, jossa Texin lattea elämänohje on pilata kaiken.
(Jack Curtis näyttää tismalleen samalta kun erään vanhan westernin konna, mutta en muista leffan nimeä.)

[Mosabacka]

Yleensä lynkkausporukka saa ansionsa mukaan, mutta nyt kun Tex ei tiedä aikaisemmin tapahtunutta, vain porukan johtomies saa Carsonin kengänkuvan poskeensa.

Pidän Andreuccin tavasta tehdä terävän lisäksi pehmeyttä kuviin. Miten lie saakaan sen aikaiseksi?

[AlkoTanko]

Pitäneeköhän lukea uudestaan tuo tarina kun niin monelle tuntuisi maistuneen. Taidan olla yksin mielipiteeni kanssa että kyseessä oli tylsimpiä tarinoita miesmuistiin niin tarinallisesti kuin kuvallisestikin.

[Secos-Bill]

Teksti oli ihan vanhan kunnon jälkeä, piirroksiin piti kyllä totuttautua. Aluksi jälki vaikutti kamalalta, mutta myöhemmin meni tarinan mukana. Andreucci näyttää tavoittelevan kolmiulotteisuutta piirtämällä hahmoille paksut ääriviivat ja käyttämällä muuten ohuita viivoja. Joskus vaikutelma on hieno ja joskus aika hirveä. Varsinkin pelkistetyillä taustoilla pienet hahmot näyttävät irrallisilta paperinukeilta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kallioilla kiipeily ja Carsonin viivyttely oli kyllä aika tolkuton kohtaus. Ja suora osuma sääriluuhun kuitataan naarmuna ja hyppykin onnistuu... no, eipä näitä uskottavuuden takia luetakaan...