Vaihteeksi varsin viihdyttävä tarina. Ensimmäinen uusista Texeistä, jonka luin yhteenmenoon. Viime numeroissa on käsikirjoittajien ajatus ollut niin hukassa, etten ole jaksanut lukuponnistella loppuun asti kuin päivien viiveellä. Juhlanumero oli kyllä puoliväliin asti hienosti rakennettu, mutta kadotti vetävän rakenteensa lopun pyssyttelyyn. Repetton Maxi-Tex-tarina oli taas kiinnostavuudessaan Alastalon salissa-luokkaa; käsikirjoitusta oli käytännössä 50-sivun tarinaan, mutta potaska oli hivutettu 320 sivuun (esim. Texin ja afroamerikkalaisen pojan kohtaamisen oli uhrattu pöyristyttävät 8 sivua).
Mutta "Syyllisyyden kahleissa"-tarinassa on muinaisuudesta tuttua Tex-henkeä. Ortizkin on vireessä. Keltaisen Koiran paluu-fiaskossa Ortiz ilmeisesti piirsi tuiskeessa, koska ei kestänyt typerryttävää käsikirjoitusta selvinpäin. Nyt Ruju onnistui mielestäni tekemään osan, jolle odotan jatkoa. Olihan tässäkin peckinpahilaisiin mittoihin yltänyt välienselvittely, mutta silti tällä kertaa tarinaa kokonaan pilaamatta. Hyvä!