Vuoden 2011 viimeinen tarinakokonaisuus oli mielestäni tämän vuoden viihdyttävin. Vaikka Bigelow melkoinen nilviäinen olikin, aloin tarinan edetessä jopa toivoa, että hän jäisi henkiin. Noh, toisinhan siinä sitten tutun kaavan mukaan kävi. Yleensä Willer-tarinoiden konnien kohtalo ei juuri liikauta, mutta Bigelow liikuskeli lierouden harmaalla alueella sellaisella tavalla, joka sai minut kiinnostumaan hahmosta niitä perinteisimpiä Tex-konnia enemmän.
Tarinan alkupuolen tyly ja suorastaan turhaan vittuiluun taipuvainen Tex tuntui hieman oudolle. Tex on, vanhaa mustisfraasia lainaten, kova koville, mutta nyt näytti siltä, että suuta pitää soittaa jokaiselle vastaantulijalle ja reppanalle. Ilmassa oli vähän sellaista entisen koulukiusaajan asennetta, jota en soisi Texiltä löytyvän...