Itse kyllä laskisin varjon peittämisen mokaksi, kun en aluksi edes huomannut sitä. Piti palata tarkistamaan, kun se mainittiin. Muuten varjo hoiti hommansa, mutta aineellistunut demoni niissä kahdessa kuvassa oli jotenkin tehottoman näköinen. Kasvoista en oikeastaan tykännyt, mutta asennot sekä taustat olivat hyvin tehtyjä.
Tarina on tosiaan kyllä liian lyhyt ja olisi saanut paljon tehoa edes muutamasta tunnelmaa kehittävästä sivusta. Myös Sangstonin etsintä ja kukistaminen kävivät liian helposti.
Ja mitä tapahtui Sangstonin poliittiselle kunnianhimolle? Hän oli valmis kostamaan kaamealla tavalla olettamansa avun epäämisen ja myöhemmin elelee tyytyväisenä kaukana Washingtonista olevassa oopiumiluolassa.
Toinen tarina oli oikeastaan aika ennalta-arvattava, jos jätti huomiotta, että se oli Tex Willer-tarina. Maalausjälki ei ollut niin kamalaa kuin odotin, vaikka välillä olikin melkoista suttua. Isoin vika oli, että piirrokset värien alla eivät olleet kovinkaan kummoisia. Tuli vaikutelma, että alkuperäissivut on tehty liian pienssä koossa.
Ja miksi, oi miksi, jälleen kerran tyyppi herätetään, jotta saadaan käskeä tätä vaikenemaan, kun hänet isketään tajuttomaksi. En tajua...
Kolmas tarina oli, kuten täälläkin on todettu, melkoisen yhdentekevä piirroksiltaan ja erityisesti tarinaltaan.
Kuten useimmissa aiemmissakin värijutuissa, en ikävöisi, vaikka kukaan näistä piirtäjistä ei enää tekisi toista tarinaa...
