12/2015, Mustaa kultaa - Manredi / Leomacs
Alku on melkoisen heikko ja jutun kruunaa Texin poliittinen puhe, jota voisi pitää suomentajan kommentaarina, ellei Nyman olisi käsittääkseni erittäin uskollinen alkuperäistekstille. Keltaruusu-palkintokin häiritsi hiukan ( turhaan tosin, myöhempi tarkistus Wikistä kertoikin, että kyseisestä laulusta oli jo muutettu viittaukset mustiin ja mulatteihin - mutta luulin, että se oli moka, joten lukiessa se häiritsi silti... ). 17 sivua turhaa tyhjäkäyntiä, jonka olisi voinut tiivistää pariin sivuun. Pahoja aavistuksia jutun suhteen...
Mutta sitten... kun päästään Hellsfiren kaupunkiin, niin alkaakin sellainen käänteiden vuoristorata, että harvoin näkee. Mielestäni tämä saattaa hyvinkin nousta vuoden vetävimmäksi tarinaksi. On monipuolisia hahmoja, joille annetaan tilaa näyttää luonnettaan sortumatta pitkiin keskusteluihin. Vauhtia riittää, vaikka ei hirveästi ammuskellakaan ja kaikesta huolimatta paketti pysyy hienosti kasassa.
Piirtäjä Leomacs tekee hyvää työtä, hahmoissa on ilmeikkyyttä ja yksilöllisyyttä. Joissakin kuvissa on tosin kuvattu liikettä aika kömpelösti, jopa koomisesti ( erityisesti s 74 kuva 2 ), s 75 viimeisessä kuvassa on myös jotain pielessä...
Jotenkin kokonaisuudesta tulee mieleen kultainen 70-luku, Tex on minusta nykyisin vahvemmassa vedossa kuin vuosiin.