Yksityiskohtien rajoittaminen (originaalin koko)

[Veli Loponen]

Aloin tässä miettiä originaalin kokoa ja oikeita mittasuhteita. Onko kannattavaa tehdä originaali aina A-kokoon?

En kannattavuudesta tiedä, mutta välttämättä mitään pakkoa ei ole. Itse olen tehnyt vähän kaikenkokoisiin ja siinä on sitten mittasuhteetkin heitelleet.

Albumissahan marginaalien pitää olla sisäreunassa isommat.

Hmm. Minkä takia? Tai tarkemmin sanoen: mitä tarkoitat tällä? Vaihtelua on kuitenkin aika paljon. Teräslilja-kokoomassa oli kolmen eri hepun piirtämiä sarjoja ja tietenkin kaikilla oli eri mittasuhteet sivuissa. Jopa Pekan tekemissä tarinoissa oli eroja. Tämä esimerkkinä siis vaihtelusta.

Ongelmia ei taida tulla jos ei käytä bleedejä, mutta jos käyttää mitat pitänee olla suunnileen oikein.

Joo, leikkausvarojen kanssa voi tulla ongelmia, jos mittasuhteet ei toimi. Sitä voi yrittää korjata sillä, että vain suurentaa sivua, mutta jos on kovin kapea originaali, voi ylä- tai alapäästä joutua leikkaamaan liikaa. Ongelmia tulee sitten myös julkaisukoon suhteen. Ensijulkaisu saattaa olla eri kokoinen ja kokoelma toisen kokoinen. Jommassa kummassa pitäisi sitten tehdä kompromissi: joko tekee ensijulkaisun mukaan tai kokoelman mukaan. Tai sitten ihan oman pään mukaan.

[Aura]

En kannattavuudesta tiedä, mutta välttämättä mitään pakkoa ei ole. Itse olen tehnyt vähän kaikenkokoisiin ja siinä on sitten mittasuhteetkin heitelleet.

Lähinnä siis tarkoitan ruutujen rajoja, en koko paperin kokoa. A3:selle tehdessä sivusta tulee aika kapea kun marginaalia on se tasainen 2 cm joka puolella. (Tietenkin homman tasaisi jos yhden reunan marginaali on hieman muita isompi.)

Hmm. Minkä takia? Tai tarkemmin sanoen: mitä tarkoitat tällä? Vaihtelua on kuitenkin aika paljon.

Lähinnä sitä että albumin liimaselkähän syö osan aukeaman keskeltä koska koko sivujen pinta-alaa ei saa näkyviin survomatta alpparia auki väkivalloin. Osassa alppareita sisämarginaalia on sen verran niukasti että ruutujen laita menee melkein piiloon ja taitto tuntuu ahtaalta. Tosin olen niitäkin alppareita lukenut ihan onnellisena, tuli vain mieleen.

Tai sitten ihan oman pään mukaan.

Näin yleensä tullut tehtyä. Jos bleedejä käyttää lienee A-mittasuhteet kaikkein turvallisin ratkaisu, jos mahdollinen julkaisukoko yms  on vielä epävarmaa? Muutenhan sivulle saa tungettua lähes minkä muotoisen sarjakuvan hyvänsä.

[Veli Loponen]

Lähinnä siis tarkoitan ruutujen rajoja, en koko paperin kokoa. A3:selle tehdessä sivusta tulee aika kapea kun marginaalia on se tasainen 2 cm joka puolella.

Totta, mutta eipä se kai haittaa. Tai ainakin itse tykkään enemmän siitä, että kuva-ala on kapea kuin leveä. Etenkin vähän vanhemmat eurooppalaiset sarjat on tehty johonkin ihme kokoon, niin että esim. Mustanaamiossa olevat jatkikset näyttää karseilta (ja on kovin pieniä).

Lähinnä sitä että albumin liimaselkähän syö osan aukeaman keskeltä koska koko sivujen pinta-alaa ei saa näkyviin survomatta alpparia auki väkivalloin.

Totta. Mutta tässähän tuo kapea A3 kävisi.

Jos bleedejä käyttää lienee A-mittasuhteet kaikkein turvallisin ratkaisu, jos mahdollinen julkaisukoko yms  on vielä epävarmaa?

Eiköhän se ole. Ja jos haluaa olla varma, niin kannattaa välttää tekstien ja muiden tärkeiden elementtien sijoittamista kovin lähelle reunoja.

[vauvakolibri]

Hmmn, tämä vastaus on ehkä vähän enemmän tuohon ihan ensimmäiseen ja vanhentuneeseen viestiin mutta toimii kai muillekin... Jos tekee A3 kokoon ja alkaa epäilyttää että näkyykö yksityiskohdat tai meneekö tukkoon niin ihan varmuudeksi kannattaa vetäistä välillä kopiokoneella pienennys vaikka kirjastossa jos sinne viitsii lähteä kuviaan raahaamaan tai työpaikalla jos jollain porvarilla sellainen on.

Itse teen kaiken A4 kokoon luultavasti sen takia että lähikuvat menevät täysin persiilleen jos pitää piirtää A3:seen (enkä millään viitsi harjoitella, en) ja myös tahmaiset tassuni on helpompi pitää pois paperilta kun se ei peitä koko työpöytää. Hikiset kämmenet on ikävä asia.

Niin joo ja kyllä pienellä viilauksella saa A3:senkin skannattua A4 skannerilla.