Ja katsotaan nyt eteenpäin: sitten, kun Annia on piirretty vähän useampia satoja sivuja, alkaa olla enemmän aineistoa senkin määrittelyyn, minkä sortin vekkulointi sarjaan sopii tai ei.
Tämän seuraaminen on ollut myös yksi iso osa hupia.
moni kotimainen sarja koettaa ahtaa liikaakin siihen yhteen rytistykseen sillä niin kovasti moni jää siihen kertapamaukseen, tai vielä useammin: ei kolahda ei pamahda, kunhan oli.
Sarja kehittyy jatkuvasti niin käsikirjoituksen osalta kuin piirrosjäljenkin puolesta. Kukaan ei erehdy kuvittelemaan etteikö Marian koodia ja Bosporin helmeä olisi piirtänyt Anssi Rauhala.
Mutta jokin paperille vedetyissä kaarissa on muuttunut.
Tietyistä konservatiivisista piirteistäni huolimatta muutos ei ole paha, ei ollenkaan.
Tuntuu siltä kuin Rauhala Ketola parivaljakko alkaisi tulla sinuiksi Annin seikkailujen kanssa. Hämillään oleva "vedetään tukasta, että se tietää meidän tykkäävän" kausi alkaa olla ohi ja meno vaikuttaa rennommalta, vapautuneelta mutta hauskalta.
Toivoa sopii että seurustelu sujuu yhtä mutkitta vastakin.
Nyt ymmärtää paremmin että naispäähenkilön omaava seikkailualbumisarjahan tästä maasta on puuttunutkin.
Mutta ei enää.
Tätä haluaa nähdä vielä useita satoja sivuja.
Mahdollisista puutteistaan huolimatta on syytä kiittää siitä että tähänkin päivään tuodaan esimerkkitapausta sarjakuvien ammattimaisesta tasokkaasta tekemisestä tässä maassa.
Innostaa varmasti liutaa uusia tekijöitä.
Vaikka sarjassa onkin elementtejä joista en itse välitä (Lauri ja Heikki tulevat valitettavasti heti mieleen) niin siinä on enemmän kuin potentiaalia kehittyä alansa standardiksi.
Mutta ei mitään paineita.
