Mun ääni menee Mauri Kunnakselle. Perustelu: ikinä ei tarvitse myötähäpeää tuntea hänen puolestaan, monen muun kohdalla saattaa joutua tuntemaan.
Olen itse kova Kunnas-fani joten ei mitään tuota mielipidettä vastaan mutta olisiko paras kuitenkaan sellainen joka tekee tietoisesti harmitonta?
Tarmo Koivisto on mennyt välillä metsään mutta se ei ole pelännyt myöskään riskejä tai jopa (kauhu ja kylmä hiki) että sen sanomiset ei miellytä suurta yleisöä. Pidän Koivistossa juuri tosta että vaikka sillä on iso yleisö se ei kauheasti näytä miettivän sitä miten se sitä laumaa seuraavaksi miellyttäisi.
Pienen piirin tekijän ei tarvitse miettiä näitä asioita joten niiden "rankkuus" ei minusta osoita juuri mitään
Edit. Myös lähes menetetyn sarjakuvaneron Sami Toivosen lastenkirjoissa (joiden reippaasta anarkismista vastuussa on takuulla myös vaimo) olen kuvitellut löytäväni tätä halua ottaa riskejä. Mauri Kunnas on aina halunnutkin olla Beatles, Sami ja Tarmo on enempi Clash.
Eihän tällainen parhaan etsiminen kovin järkevää ole kun lähtökohdat on kaikilla niin erilaisia mutta ihan huvittavaa silti