Kvaakin kolumnisarja: Kirjahyllyn takana.

[J.M:salo]

Lupin III.

Tarkoitus olisi kirjoittaa näitä erinäisiä. Kommentteja vajaavaisuuksista ja hyvistä puolista toivotaan siinä uskossa että saattaa parantaa myöhempien tekstien luettavuutta.

[tertsi]

"Miksi ostamme sarjakuvia? Tukeaksemme niiden julkaisua? Pitääkseemme niitä kirjahyllyssä, näyttääksemme ystäville? Että ne olisi aina käsillä? Emme ainakaan lukeaksemme; siihen riittää kirjastokortti. "

Mielenkiintoinen ajatelma.
Omalla kohdallani pätee tuo kohta "aina käsillä". Kyllä vanhoja sarjiksia tulee luettua tasaiseen tahtiin, melko harvaan, mutta kuitenkin.

Kun nyt satun pitämään ranska-belgi -sarjakuvista, niin niitä ei oikein meidän kirjastoissamme ole. Valitettavasti. Pakko on siis ostaa.


Paitsi: Kuulin äskettäin, että Töölön kirjastossa pitäisi olla hyvä valikoima Keski-Euroopan tuotteita. Pitääpä tsekata.

[J.M:salo]

Voin olla väärässä, mutta yleensä melkein mistä tahansa teoksesta löytyy pk-seudulta ainakin yksi kappale, jonka saa melko kohtuullista 50 centin varausmaksua vastaan lainata. Lisäksi olen tehnyt aikani parikymmentä toivetta kirjastolle, joista lähes kaikki on täytetty kuukauden sisällä.

[Rami Selin]

Voin olla väärässä, mutta yleensä melkein mistä tahansa teoksesta löytyy pk-seudulta ainakin yksi kappale, jonka saa melko kohtuullista 50 centin varausmaksua vastaan lainata.

Mistä tahansa teoksesta, vai? Minä lukisin mielelläni mm. Joann Sfarilta Klezmerin ja Le Chat du Rabbin kirjat (Rannan Villelle kiitos lainoista), mutta eihän kirjastoista tietenkään millään tällaisia voi lainata.
Kirjasto tulee kysymykseen vain, jos kyseessä on suomalainen teos. Ja jos kyseessä on hyvä suomalainen teos, mieluiten sen sitten ostankin, vaikka hyllytila onkin jo loppu ajat sitten.

[keijoahlqvist]

Kirjasto on korvaamaton paikka mutta.

Kun on saanut kirjaston hankkimaan ulkomaisen sarjakuvan, se toivottavasti löytää lukijoita. Ja kun se aika pian on risana, ei parin vuoden päästä ole niinkään varmaa että tuota löytää enää kirjastosta.

Eipä enää löydy omasta kirjastosta muutamia kaunokirjallisuuden klassikoita. Kuristava tunne: ehkä niitä ei voi enää ikinä lukea, sillä kustannusala on vain bisnestä nykyään.

[Veli Loponen]

Mistä tahansa teoksesta, vai? Minä lukisin mielelläni mm. Joann Sfarilta Klezmerin ja Le Chat du Rabbin kirjat (Rannan Villelle kiitos lainoista), mutta eihän kirjastoista tietenkään millään tällaisia voi lainata.

Eikö? No, tuota Klezmeriä en nopealla haulla löytänyt (mutta sen voi pyytää tilaamaan). Sen sijaan Rabbin kissaa löytyi suomeksi ja ranskaksi. Tuollainen ennakkoluuloisuus johtaa siihen, että ei sieltä kirjastosta mitään löydäkään (kun ei etsi eikä sinne niitä pyydä tilaamaan). Siis hopi hopi kirjastoon siitä. Tai vasta huomenna. Tänään taitaa olla kiinni.

[tertsi]

Pitääpä pyytää Yannia ja Conradia tilaukseen(Innommablesit), vaikka saksaksi koko sarja .

Ranskaksi löysin vain kaksi albumia (siis kirjaston listauksesta): Alix-Noni-Tengu ja Le crane de  Pere Ze.
Kummia hankintoja, kun nuo ovat ihan jatkosarjan keskeltä. Mitä mieltä on ollut tilata vain nuo?

Tai ehkä menenkin pikkuisen listan kanssa.
Haluaako ne jotain perusteluja, jotta tilaavat ulkomaalaisen albumin/albumeita?

[tertsi]

Joko Tertsi olisi kiinnostunut kirjoittamaan kolumnia vaikka Yannista & Conradista?

Pekak lienee parempi valinta kuin mä.

Tässä huimaustaudissa ei paljon kolumneja kirjoitella. Enkä muutenkaan osaa mitään kirjoottaa.

Lähdenkin kokeilemaan saisinko sarjakuvaa väännettyä, kas kun tää maailma pyörii vieläkin melko vinhasti. Yritän tosin huomenna mennä oikein oikeallekin työpaikalleni testaamaan, josko pärjäisin siellä tämän tautini kanssa.

[Antti Vainio]

Hyvä idea iJustenilta. Ehkä luen Pin-Upin joskus uudestaan ja kirjoitan siitä. Myös Sin Cityä aina ihmettelen että mitä tuokin sarja tuossa jököttää. Oma selitys on että jälkikasvu saa sitten joskus arvioida kuinka dorka faija oikeasti oli

[rama]

Kun tilaa on rajoitetusti, ja hyllyt ja kaapit pursuavat sarjakuvia on aika ryhtyä miettimään mikä ansaitsee jäädä, mikä ei. Kerrassaan nerokas tapa pakottaa itsensä perustelemaan valintansa.

Odotan innolla jatkoa, sekä mahdollisia myyntiin tulevia kultahippuja

[PTJ Uusitalo]

Tokyopopin "100 % Authentic Manga" on muuten vain tapa ilmoittaa, ettei sarjakuvaa ole flipattu. Kustantamo alkoi käyttää tuota leimaa alkaessaan julkaista mangaa vallankumouksellisesti flippaamattomana vuosituhannen taitteen vaiheilla, ja vaikka nykyään flipattua mangaa ei enää julkaistakaan se on jäänyt käyttöön.

[Reima Mäkinen]

vaikka nykyään flipattua mangaa ei enää julkaistakaan se on jäänyt käyttöön.

Viittaat tuolla ilmeisesti johonkin artikkeliin... Tarkoittanet että Tokyopop ei enää julkaise flipattua mangaa? Kustantamoista ainakin D&Q ja Last Gasp ovat flippailleet edelleen. Ne on siten 100% Authentic Manhwaa