Helsingin Sarjakuvafestivaalit 2007

[Aura]

Tässä vielä niin käy että herat Pai ja Oja viettävät loppuelämänsä kierrellen Suomea Toni Pomin ilosanomaa julistain...

Ja niin Toni Ponista tuli kuuluisa, joskin ehkä hieman eri tavalla kuin tekijät tarkoittivat...

Ja tosiaan, koko Toni Ponin saagahan loppuu virallisesti tähän legendaariseen ruutuun, jossa TP:tä vedetään remmistä eläinsairaalan autoon.

Jes, kiitoksia Vesa, toi ruutu on ässä! Kunpa lehteä voisi vielä tilata niin luukusta kolahtaisi ne luvatut ponimakkarat, olisi opiskelijan ruokapuoli turvattu joksikin aikaa. Tai ehkä ne lähetetäänkin ilmaiseksi. Toni Ponista riittää Suomen jokaiseen talouteen!

[tertsi]

Mulla festarit menivät myyntipöydän takana nuokkuessa. Toni Poni -sessio oli tosi hauska.
Lewiksen kanssa oli kiva jutskailla.Ja Hegen. Timolle suurkiitos Spirousta.

Ostoksia tai vaihtoja:
Koivusaari: Punamultaa, Miha: Muilutus Alfa Centauriin, Etsivätoimisto Lättä, Crumb: Bob et Harry, Altan: Ada i Macao (Makedoniasta yhdellä eurolla!!!), Kundipimu, Holecekin pikku albbu (sorry, nimi ei nyt tuu mieleen), Korpraali Kanki. Olikohan vielä muuta?...
Kommentoin näitä sitten kun olen lukenut ne.

Kiitos myös kaikille Muëslin ostaneille. Toivottavasti lehti oli hintansa väärti.


Ensi vuonna sitten kaksi Muëslia.
EDIT:
Pitää myös suorittaa pientä itsetutkiskelua. "Volley" ei oikein tyydyttänyt silmääni. (Mustan Pantterin kanssa suoritimmekin aika hyvän analysoinnin festarialueen baaritiskillä. Kiitos rehellisestä ja napakasta kommentoinnista!) Jatkossa mustia alueita nyt ainakin lisää ja henkilöhahmoihin persoonaa. Saa nähdä, kuinka onnistuu.

Ai joo, olikos Taivaallisimmat pienlehdet jossain esillä, kun en etsinnöistä huolimatta niitä löytänyt? Tosin en kyllä keltään kysynyt, paitsi infotiskiltä. Siellä ei asiasta tiedetty mitn.

[herny]

Tulin. Näin. Koin.
Olin tänä vuonna kyllä tavallista puusilmäisempi.
Ei onnistunut oikein vahingossakaan törmäily keneenkään.
Ei ole näkö entisensä kun ei näe ketään vaikka kaikki paikalla.

Jotenkin tuntuu sumuiselta päässä kun olen isoissa tapahtumissa.
Mistä lie johtuu tämäkin? Oli kuitenkin mukavaa nähdä ihmisiä.

[tolppis]

Hei, Poika nro 3..., ensiksi; aika makee toi narrin kuva  sitten: ei hätää, minäkin vain LUULIN tuntevani ihmisiä mutta kun muistini on madonsyömää emmentaljuustoa niin tapaan ihmiset aina uudestaan aivan uusina ja tuntemattomina henkilöinä! Seuraavan kerran julista Poika kaikille että: "Minä olen Poika nro 3... Kvaakista ja nyt tulette kaikki *?#¤%"*:t ja tutustutte muhun!" 

[tertsi]

Unohtui:
Omakustanteiden ulkoasu on parantunut valtavasti. Enää ei tosiaan voi tehdä mitään yhtään hälläväliä-asenteella, jos meinaa olla niiden 5-6 omakustanteen joukossa, jotka Taivaassa vaeltelija kenties ostaa itselleen.

Mieleen jäivät graafisen asunsa ansiosta: Villimpi Pohjola, Muilutus Alfa Centauriin, Gone with the blastwave, Korpraali Kanki.

EDIT:
Ostin myös Apinatarhan. Ohi meni ja kaukaa.

[keijoahlqvist]

Ostin taivaallisimman voittajapienlehden. Ohi meni ja kaukaa, voisko joku arvioida ja kuvailla miksi se on parempi kuin muut, kokonaisuutenakin?

Aukko tuli ostettua koska siinä on Jupulta pitkä tarina, joka oli odotetun jämäkkä. Pekon juttu toimi hienosti lopun ansiosta. Kokonaisuus ei ihan vetänyt vertoja Sirkus Arkukselle. Piru kun en kysyny Soljalta sitä yhtä Lahti-kokoelmaa, myyppä se postitse jooko?

Kundipimussa ei ollut mitään uutta. Koittakaas nyt poikakullat.

Aku Ankka suuri sarjis extra on mainio todiste siitä että ulkoasultaan surkein tekele oli sisällöltään verevämpi kuin useimmat kirjapainotuotokset. Epätoivon runoutta.

Elätti (Mikko Jylhä) oli kumman tenhoava. Kakkososaa kaipaan pian.

Apinatarhasta joskus lisää, hiaaano juttu. Keltaiset neekerit kesken.


Parhaat festarit mihin mie oon osallistunu. Tyylikkäimmät järjestäjät. Kuka se oranssitukkainen tyttö oli joka hymyilee niin että valaisee sialunpohjan?

[Aura]

Pahus, Sirkus Arkus jäi ostamatta vaikka siinä oli Outin ja Pupen jutut.  Mikko Jylhän Elätti jäi hankintaan, elättelen toiveita että voisin ostaa molemmat osat yhtä aikaa. (Pelkää cliffhangereita)

ei hätää, minäkin vain LUULIN tuntevani ihmisiä mutta kun muistini on madonsyömää emmentaljuustoa niin tapaan ihmiset aina uudestaan aivan uusina ja tuntemattomina henkilöinä!

Sama vika, sama vika. Olen onneton muistamaan ketään ulkonäöltä ...tai nimiä tai ylipäätään huomaamaan tuttujakaan ihmisiä kun heihin meinaa törmätä.

[Rami Selin]

Ostin taivaallisimman voittajapienlehden. Ohi meni ja kaukaa, voisko joku arvioida ja kuvailla miksi se on parempi kuin muut, kokonaisuutenakin?

Itse selailtuani päätin jättää hankkimatta. Sen perusteella ei kannata siis tehdä analyysia, mutta Anne Muhonen on teoksen lukenut ja tehnyt Kvaakkiin arvostelun.

[Otto Sinisalo]

Itse selailtuani päätin jättää hankkimatta. Sen perusteella ei kannata siis tehdä analyysia, mutta Anne Muhonen on teoksen lukenut ja tehnyt Kvaakkiin arvostelun.

Nousen kryptastani hetkeksi oikaisemaan vähän väärinkäsityksiä Taivaallisimman pienlehden voittajien järjestyksestä. Lukekaa uutinen Festarisivuilta! (Ja täyttäkää kävijäkysely samalla jos ette vielä ole!)

Voittajat siis järjestyksessä:

1. Palkinto
Aino Louhi & Kaija Papu: Show me some sisu

2. Palkinto
Olli Hietala: Pieni unia

3. Palkinto
Pasi Pikkarainen: Isin entinen päivä

[Petteri Oja]

Taas Rami levittää samaa disinformaatiota. Mut joo, en kyllä minäkään ymmärtänyt voittajan valintaa. Perusteluja tuomaristolta?

EDIT: Tai no joo, tuolla festarisivuilla oli myös perustelut.

[Ollihietala]

Rami senkin sabotööri! :p

No joo, harmittaa vaan ku jäi hankkimatta toi Pasin teos. Saiskohan sen tilattua jostain.. hmmh. Mitä oon näytesivuja nähny ja arvostelun lukenu niin tuntuis että vois vaikka kolahtaakin.

[Lättä]

Saako mistään tietoa, miten loput omakustanteet sijoittuivat siinä kisassa?

[vesa saarinen]

Turun Sarjakuvakerhohan jakoi viime vuonna ex-tempore -hengessä, palkintoestablishmentia hyväntahtoisesti parodioidakseen Vuoden haitallisin pienlehti -palkinnon. Sen sai Mikko A. ja Rivo #1. Oiva teos, muuten!

Tänä vuonna establishement oli tehnyt vastaiskunsa, vieläpä kaikkein ovelimmalla tavalla: sitä vastaan kapinoineet julkeat turkulaiset oli otettu osaksi establishmentia! Vuoden haitallisimmasta pienlehdestä oli tullut osa virallista ohjelmaa. Donnerwetter!

Me Tursan pahat pojat emme jääneet sanattomiksi, vaan teimme vastaiskun: jätimme haitallisimman pienlehden jakamatta, sillä haitallistahan sarjakuva nyt on kaikissa muodoissaan jo oletusarvoisesti. Niinpä päädyimmekin palkitsemaan vuoden raidallisimman pienlehden. Ja voi pojat, kyllä siinä voittajassa monta raitaa olikin! Suosittelemme lämpimästi kaikille raidallisten asioiden ystäville.

Raidallisia asioita ovat mm. seeprat, raidalliset paidat, tiikerijäätelö ja monet jalkapallokentät (ylhäältä tarkasteltuna).

[VesaK]

Ja raidallisin pienlehti oli....??

[Jukka]

Kundipimussa ei ollut mitään uutta. Koittakaas nyt poikakullat.

Jos otetaan vertailukohdaksi Happy Horsen aiemmat julkaisut niin kundipimussa oli paljonkin uutta:
Puhtaasti tekstimuotoisia juttuja
Kuvituksia
Vierailevia artisteja
Nelivärit
Tähtityttö...

Mutta jos kaipasit uutta sisältöön. Jonkinlaista kypsymistä ihmisinä ja sarjakuvantekijöinä, aikuistumista tms. niin ikävä siinä tapauksessa tuottaa pettymys. Koemme velvollisuudeksemme huonon maun ja lapsellisten törkeyksien vaalimisen jatkossakin.