(Rami varmasti osaa arvostaa raamatullista sitaattia)
Tietenkin, se on kelpo esimerkki synti- ja syyllisyyskeskeisestä ajattelusta, joka on toiminut edistyksen esteenä kautta länsimaisen kulttuurin historian. Nimittäin siinä epätodennäköisessä tapauksessa, etten olisi sitä itse radiosta kuunnellessani huomannut, voisin tietää epäkohdasta vain jos joku siitä minulle huomauttaa.
Osa kommenteistani jäi leikkaushuoneen lattialle, muun muassa elokuvan katsomista edeltävä mielipiteeni, etten pidä Will Eisnerin Spiritiä niin pyhänä, etteivätkö sitä muut saisi tehdä siitä omia tulkintojaan sekä sarjakuvan että elokuvan puolella.
Jälkeenpäin kiteytin ajatuksen siten, että kuka tahansa pätevä ohjaaja olisi voinut tehdä Will Eisnerin näkemystä noudattelevan Spirit-elokuvan, mutta Frank Millerin ei olisi ollut mitään järkeä tehdä siitä muuta kuin oman näkemyksensä mukainen. The Spiritin ongelma ei ole se, että Miller teki siitä oman tulkintansa, vaan se, että Miller teki siitä huonon.
Sarjakuvapiirtäjän olisi pitänyt osata välttää esimerkiksi tällainen moka:
Leffan alkupuolella Sand Saref sukeltaa veteen ruudun oikealla puolella, ja Octopus astuu ruudulle vasemmalta. Leikataan veden alle, ja suunta on vaihtunut: Octopus ampuu Sarefia kohti oikealta vasemmalle.
