Minusta taiteilija ja sarjakuvataiteilija ei ole sama asia. Ne ovat kaksi erilaista osaamisaluetta. Taiteilija ei välttämättä kykene sarjakuvalliseen ilmaisuus ja sitten päinvastoin. Mitä Milazzoon tulee, niin olen samaa mieltä siitä, että graafisena tarinan kertojana hän on hyvä. Eli siis kuinka hänen luomansa sarjakuvallinen toteutustapa kulkee eteenpäin sarjakuva ruuduissa. On sitten tosiaan toinen asia, millainen on lopputulos. Tarinaa hän osaa viedä eteenpäin.
Minä koen karvaana iskuna munille sen, että jos kasvot piirretään huonosti kuten totesin Milazzon tapauksessa.
Suurimmalle osalle Ken Parkerin fanikunnalle ei ole merkitystä sillä, kuinka tarina on piirretty. Etupäässä he eivät keskity lainkaan itse kuvaan, vaan heidän silmänsä seuraa intensiivisesti tekstiä ja dramatiikka ruudussa sivuutetaan nopeasti. Kuvat ovat heille ikäänkuin tekstin jatkumo jolla ei ole maailmaakaatavaa merkitystä.
Itse huomaan tämän seikan. Jos tarina on piirroksellilsesti huono, sivuutan kuvan ja seuraan tarinaa. Mutta sitten jos piirrojälki on minusta hyvää, silmäni viipyvät itse ruudussa enemmän ja saan ruudusta enemmän elämyksiä. En tiedä osaanxs selittää tätä oikein nyt.
