Kyllä on lännen helläsydämisin lokari tämä meidän Kenimme.

Turun Eerikinkadun Ärrältä valikoin timmimmän neljästä. Heti lukaisin läpi, ja aivan hykerryttävä tapaushan pokkari oli. Kontrasti Tex Willeriin oli todellakin aivan ääripäässä. Hivenen kulmat noissa "scanners"-revittelyissä kohoilivat, mutta mikäs siinä, Berardin huumorintajun piikkiin.
Jannen esittämä rasteroitumisongelmakaan ei itsellä tökännyt silmään. Alkupuolta ei löydy hyllystäni, mutta Jalavan "Verta lumessa"-albumiin vertaillessani väittäisin jopa, että uutuuden painojälki on suhteessa parempaa, kuin alkupään tuplanumeroiden. Aikanaan vertailin niitä ensimmäisiin painoksiin ja totesin, että tuplanumeroiden viiva oli selkeästi paksumpaa, ja tiukimmat varjostukset olivat ummessa. Sama ongelma on kylläkin myös omistamassani italialaisessa tuplassa. Myös Willer-kronikathan ovat painojäljeltään selkeästi huonompia, kuin 1970-luvun alkuperäiset läpyskät.
Ruusut Egmontin suuntaan. Toivottavasti saadaan jatkoa.