Ja itse asiaan eli uusimman sisältöön. Kauas on uusimmissa Ken Parkereissa kadottu lännenmaisemista, mutta sisältö on mielestäni sitäkin parempaa. Salamurhaaja tarina oli jälleen kerran oiva petosten verkkoon kudottu tarina, joka piti otteessaan alusta loppuun saakka. Vain loppuratkaisu oli hieman liian helppo, kun Parkerin ei tarvinnut tehdä siinä minkäänlaista moraalista valintaa oikean ja väärän välillä.
Tehdaslakko tarinana oli moraliteettisesta lähestymistavastaan huolimatta erittäin nautittava ja koskettava tarina. Sama työntekijän riistomentaliteetti jatkuu yhä edelleen tänäkin päivänä voimakkaana Yhdysvalloissa ja kapitalismin ihannointi on levinnyt jo globaaliksi ongelmaksi. Suomessakaan ei tänä päivänä riitä enää se, että tulosta syntyy kohtalaisesti vaan käyrän pitäisi aina olla ylöspäin tai ensimmäiseksi kärsii työntekijä. Asioiden ollessa hyvällä tolallaan ojennetaan työntekijälle muodollinen ja mitätön kiitos omasta työpanoksestaan ja kääritään itselle ja osakkaille suuret tuotot. Tähän sopisi hyvin esim. kehittelemäni vertaus oravasta. Orava pistetään keräämään tänä vuonna aitta täyteen käpyjä ja palkkioksi hän saa pienen pähkinäpussin. Ensi vuonna hänen pitäisi kuitenkin kerätä kaksi aittaa täyteen, jotta hän saisi saman pähkinäpussin, koska odotukset ovat koventuneet hyvin suoritetun työn johdosta. Maailma on ollut ja on epäoikeudenmukainen paikka, vaikka näennäisesti asiat paremaalla tolalla ovatkin. Normaali työssäkäyvä asuntovelallinen, ei kuitenkaan pahemmin pääse työnsä hedelmistä edelleenkään nauttimaan, todennäköisesti nykyisillä työtaakan lisäämistoimenpiteillä saadaan aikaan vain se, etteivät nykyiset työntekijät edes eläkepäiviään ehdi näkemään ja asuntovelan suorituksen jälkeen ollaankin jo valmiit hautaan.
