Kirjoittaja Aihe: Yhdysvaltain sisällissodan arvet lännensarjakuvissa- näkyykö niitä?  (Luettu 8829 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Sisällissodan arvet sarjakuvissa- näkyykö niitä?
« Vastaus #15 : 29.05.2007 klo 07:20:29 »
Frusinin ja Azzarellon "Loveless" -sarjakuvasta on näemmä ilmestynyt toinen trade "Thicker Than Blackwater". Luin ensimmäisen osan, mutta en erityisemmin innostunut siitä ja möin albumin pois.

http://www.popmatters.com/pm/comics/reviews/34085/loveless-vol-2/

Jessus. Mää ko luulin että on syntynyt ketju jossa käsitellään sisällissodan arpia sarjakuvassa mutta eikö perkele täsäkin ole tietty kysymys Ameriikan historiasta. Jos ei kerran olla kiinnostuneita omasta historiasta tai muista sisällisodasta kärsineistä maista niin huomioidaanpa tuo koko ihmiskunnan isänmaan tarkentaminen edes otsikossa.

Et aina jaksaisi jauhaa tuota samaa. Jos vuodesta 1918 keskusteleminen kiinnostaa, niin sitä varten on ihan oma ketju tuolla muissa aiheissa. Sarjakuvaa sivutaan myös.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Frusinin ja Azzarellon toka kokooma ei ollutkaan Frusinin ja Azzarellon vaan Azzarellon ja ynnämuiden, kolme eri piirtäjää ainakin.

Juurikaan muista sarjiksesta kuin että aika vaisuksi meni mutta loppu on kyllä yksi synkimmistä lukemistani vaikkakin hieman töksähtävä.

Ainakin Jack Jacksonin pyssysankari John Wesley Hardinista kertova sarjakuva-alppari kertoo juuri siitä ajasta kun nk. "reconstruction" oli sisällisodan jälkeen käytössä eli pohjoisvaltiolaisia laitettiin hallinnoimaan etelää ja mm. kokonaan mustista - paitsi tietenkin upseeristo - koostuvia "Buffalo Soldier"-rykmenttejä komennettiin etelään pitämään jöötä.

Joku voi pitää Jacksonin kuvausta ehkäpä jopa rasistisena koska osin mustien sotilaiden "jöönpito" muuttui melkoisen raa'aksi ja ylimieliseksi "alkuperäisväestöä" (; as if, jos intiaaneja ei oteta huomioon) kohtaan. Raakuudet molemmin puolin olivat melkoisia. Kyseinen sarjakuva (jonka nimeä en nyt millään saa päähäni täällä työkoneen ääressä) yllätti kyllä juuri sen takia että ruumiita syntyi TODELLA tiuhaan, tosin ajanjakso jota käsitellään on myös melko pitkä.

Wade

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 163
Enemmän mielestäni lännenseikkailuissa (fiktioissa), kuten Willerissä dramatisoidaan
intiaani- sotien tuhoja ja seurauksia. Ja silti Willer on täysin intiaanien puolella.

Silti Tex on ensimmäisiä lännenviihteellinen sarjoja kronologisessa järjestyksessä, jossa intiaanit eivät ole altavastaajana, vaan peräti sankarina. Ja kuitenkin jenkkejen oma sota, jossa kuoli eniten amerikkalaisia(, vaikka Persian sota ynnä muut lasketaan mukaan) jätetään varjoon ja dramatisoidaan alkuperäiskansojen sotia.

Vaikka italia tässä uskalsi laittaa ameriikkalaiset uudisraivaajat hieman kyseenalaiseen asemaan (intiaanien sortoon- siitähän ei puhuttu), painostiko silti tämä poliittisesti ja vakaumuksellisesti vapaa maa niskaan sodan puhumisen suhteen?
Wade Koivurinne

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Hmmm...muuten, tarkoitin toki "alkuperäisväestöllä" siis ETELÄN valkoihoista asujaimistoa, siis alkuperäistä siinä mielessä. Käytin termiä hieman ironisessa valossa.

Luultavasti selittelen taas turhia  8]

Wade

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 163
Ainakaan minun viestini ei ollut mitään siihen viittaavaa. Todellisuudessa en edes jaksanut lukea loppuun sitä. Edellinen viestini oli pitkään tuumittu kannanottoni.
Wade Koivurinne

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Et jaksanut lukea omaa viestiäsi loppuun?  ;)

Wade

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 163
Uusimmassa Willerissä mennään kiitettävästi takaisin siihen, mistä on vain muutama vuosi, mutta jota ei juurikaan ole huomattu. Ainakaan Texissä, kymmeniin vuosiin.

Tässäkään Tex- tarinassa ei ole sisällissotaa rangerduon omalta kannalta, tosimielessöä. Vaikka Tex näytteleekin jollekin mahtavalle herralle sotahullua jne., kuitenkin koko tarina pohjautuu hiukan koomisesti samaan kuin muutaman kerran Knallissa ja Sateenvarjossa: yksi sotilas on unohdettu vartioon, eikä ole muistettu kertoa, että sota on ollut ohi jo monta vuotta.

Erittäin värikäs ja mielenkiintoinen tarina (4-5 2008). Suosittelen ostamaan. Nizzi antaa parastaan pitkästä aikaa sitten Mefiston (vuosituhannen alussa julkaistu), ja liki kahdeksankymppinen Repetto kuvittaa kuin nuorena miehenä.
Wade Koivurinne