Kuinkas paljon on muuten ollut katsojia kun te olette käyneet katsomassa Kellomiehiä?
Ei ole näköjään Jenkeissä menestynyt ihan
odotetulla tavalla. Pohtivat jopa, saako valtavan budjettinsa takaisin. Mielenkiintoista nähdä, saako lisää katsojia ensimmäisten suosituksista, vai jääkö pääasiassa avausviikonlopun varaan.
Kun tätä oli niin paljon suitsutettu, yllätyin hiukan, että oma reaktioni oli vain sangen neutraali "ihan ok". Lähdemateriaalille uskollinen sovitus, mutta ei varsinaisesti elokuvana suuresti hetkauttanut missään kohdassa. (Tässä mielessä V for Vendetta teki minuun suuremman vaikutuksen - siinä pari kohtausta elokuvassa yllätti minut rankkuudellaan).
Toisaalta: vaikka teoksen kerronnallisia saavutuksia arvostankin, niin samaan tapaan myöskin itse Watchmen-sarjakuva on aina jollain tasolla jättänyt minut hiukan kylmäksi, siitä on jäänyt semmoinen vähän kliininen vaikutelma. Niin että sen puolesta kyllä elokuva onnistui toistamaan alkuperäisteoksen aikaansaaman vaikutuksen - näköjään samaan tapaan niillä, jotka sarjakuvasta ovat suuresti pitäneet, kuin minullakin.
Elokuvan musiikki ihmetytti minuakin hiukan, ehkä pääasiassa siinä, että kaikki käytetyt valinnat olivat isoja, puhkikulutettuja hittejä. (vrt. vaikkapa Tarantino, joka nostaa elokuvissaan esiin vähän vähemmän tunnettua tavaraa).
Tohtori Manhattanin elimet eivät häirinneet minua, mutta minä ihmettelin vähän hänen kasvonliikkeidensä jähmeyttä. Suu ei liikkunut elävästi puheen tahtiin. Onko hänet ollut jotenkin pakko tehdä cgi:nä? Sehän on vain ihminen, joka on sininen. Eikö sen olisi kuitenkin voinut tehdä ihan perinteisesti näyttelijän avulla?
Jälkikäteen kyllä vielä hämmästytti, kun selaili sarjakuvaa uudestaan, miten valtava osa pitkästä opuksesta on saatu mahtumaan mukaan. Siis pikku viilauksia lukuunottamatta ihan melkein kaikki! Eihän siitä jäänyt puuttumaan kuin
merirosvo-sarjakuvat. Ja minulle itselleni ne ovatkin aina olleet tarinan tylsin osio. Kukaan ei ole vielä selittänyt minulle, miksi sitä osiota täytyy olla kirjassa niin paljon? Onko se kommentaari siitä, kuinka turruttavia jatkuvat supersankarisarjakuvat ovat, niin että sen on tarkoituskin olla turhauttavan pitkä? Minulle lukiessa tulee sellainen olo, että äh, taasko pitää nyt kertoa tätä juttua, eikö tämä jo nähty.
(En tiedä, oliko tuo nyt edes mikään spoileri, mutta laitoinpa nyt varmuuden vuoksi kuitenkin).
Näin isossa elokuvassa myös tuntui hiukan yllättäen, että massiivinen loppukohtaus
jäi hiukan pieneksi. Sitä ei näytetty tarpeeksi isoilla spektaakkelimaisilla kuvilla. Päinvastoin sarjakuvassahan se sai hyvin näyttävästi sivu/kuvatilaa.
Voi olla, että pitää kuitenkin mennä katsomaan uudestaan. Ehkä toisella kertaa osaa katsoa sitä enemmän sarjakuvasta irrallaan.