Äänitehosteissa saatettiin kyllä jonkin verran liioitella, krhm.
ei itse asiassa, aseista lähtee ihan aikuisten oikeasti ääntäkin.
Sinällään osuit asian ytimeen: ainakin aiemmin juuri ääniefektit olivat Tekstaajan, eivät piirtäjän, kädenjälkeä.
Poikkeusena mm. Howard Chaykin ja Walter Simonson joilla ääni on vahvasti osa kuvaa.
Tekstaustyyli on aina myös kerronnallinen ratkaisu, kaunokirjoituksella korostetaan henkilökohtaisuutta, intiimiyttä, Kirjoituskonefontti tuo heti raportin makua ja tarinasta riippuen se voi toimia lisäpontena, vaaankielenä hyvän ja täydellisen välillä.
Kirjallisuudessa tätä on käyttänyt mm. Terry Pratchett, fontti on ääni.
Itse en kylläkään kaunosta perusta, Rabbin katti oli minusta muutenkin vain ja ainoastaan kehno, mutta vaikeaselkoinen koukeromassa ei auttanut asiaa sitten pätkän vertaa.
selkeys on ensiarvoista, mutta arvostan käsintehtyä jälkeä.
Windsor Mckay oli puolestaan malliesimerkki "ei näin" ideat ja kuvitus ovat jumalaisia ja tekstaus näyttää siltä kuin olisi saanut epileptisen kohtauksen tekstatessa painiessaan yhtä aikaa gorillan kanssa.
