En ole mikään guru, mutta... Ajattelen hiuksia suortuvina jotka "virtaavat" johonkin päin päänahasta. Lähden liikkeelle siitä että piirrän kallon muodon ja hiusrajat. Sen jälkeen hahmotan päässäni tai hennoilla viivoilla a) pyörteiden ja jakausten paikat ja b) millaisen tilan hiukset suunnilleen täyttävät. Lähden sitten täyttämään sitä tilaa suortuvilla jotka kulkevat toistensa yli ja ali. Vierekkäisissä ruuduissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että edes näkyvimmät suortuvat ovat suht identtiset.
Crewcutin piirtäminen on vähän oma taiteenlajinsa... Siinä joutuu kiinnittämään paljon huomiota kallon muotoon. Mutta periaatteessa myös crewcut koostuu suortuvista.
Mistä pääsenkin siihen, että niissä manga-tutoriaalien suuntanuolissa on se pointti, että pystyäkseen piirtämään hahmon hiukset samanlaisina kuvasta toiseen täytyy tietää mihin suuntaan hius taipuu. Yleensä ihmisillä on joku pyörre tai jakaus tai useampi, mistä kuontalo painuu eri suuntiin. Jos edes suunnilleen tiedostaa hiuksen liikkeen 3D:nä pollan ympärillä, se helpottaa hommaa jo huomattavasti. Ei niitä nuolia tietenkään tarvitse kuvaan piirtää.
Hiusten elämää kannattaa tarkkailla kanssaeläjistä tai vaikka telkkarisarjoista. Niistä oppii huomaamaan kaikenlaista mikä riippuu paljon hiuksen laadusta ja siitä miten niitä käsitellään.
Jos pyritään sievään lopputulokseen, niin mukavan näköiset sarjakuvahiukset ovat yleensä verraten pöyheät. Yksi tavallisimpia vikoja on että hiukset ovat takaa latteat, ja/tai takaraivo ei ole tarpeeksi syvä.
Vaikein piirrettävä kokemukseni mukaan on melkeinpä semmoinen klassinen miesten leikkaus, missä tukka jätetään päältä sen verran pitkäksi, että se muodostaa ohimoiden/otsan päälle laineet. Tavanomaisia lettejä ja tukkalaitteita sen sijaan on mukava piirtää, koska ne ovat staattisia. Lettiä ei tarvitse opetella piirtämään kuin kerran elämässään. Tosin minun sarjakuvahahmonihan näyttävät aina vähän lasikuituvaloksilta joten ehkä näkemykseni on viallinen. ;-)