Niin no nyt on vielä pakko lisätä kun Cheyenne kehtasi sanoa minua kateelliseksi. Siis lisään seuraavan asian, lukekaapa tarkasti.
Jokainen lukukerta laskee sen kokoelman arvoa. Sormenjälkiä, selkämys taittuu, pahimmassa tapauksessa jopa sivu rispaantuu. Ja piru vieköön, ne laatikot haalistuvat siinä hyllyssä, kun ovat toisten kadehtittavina.
Kyllä sarjakuvia pitää voida myös lukea. Varsinkin ravaisilla sormilla ruokapöydässä kun vetää voileipää naamaan kuin rappari.
Aikaisemmista kirjoituksista päätellen, tässä julkaisuussa on nimenomaan kyse keräilystä eikä sarjakuvasta sinänsä. Ja vielä pahimman laatuisesta keräilystä. Piruuttani vertaan nyt ostajia niihin ihmisiin, jotka hankkivat Franklin Mint- keräilysarvijaakon pienoismallin vai mitä ne olivat, millä takavuosina kuluttajaa uunotettiin. Sietäisitte hävetä!
Niille, jotka ostavat kaksi settiä, joist atoisen luettavaksi, olen kateellinen. Lainatkaa sitä toista minullekin!
Kustantaja tekisi ihmisystävällisen teon, jos julkaisisi tavallisen lukijan iloksi karvalakkimallin. Huonolle paperille painettuna, vaikka semmoisina 50 sivun pläjäyksinä. Ja hinta alakanttiin! Tätä me oikeat sarjakuvan (ei keräilyn) ystävät toivomme!