Draamattu

[keijoahlqvist]

Draamattu on tilattavissa kahdellakympillä osoitteesta toimisto(ät)limingantaidekoulu.com tai tekijöiltä.

Tai ostettavissa Oulun Paskakaupunni-ravintolasta.
Tai oululaisesta kirjakauppa Nisperosta.

Toistaiseksi.

Kysymyksessä on Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan tähänastinen pääteos,  232-sivuinen mustavalkoinen kaunotar, joka syntyessään painoi 600 grammaa ja oli 250 mm pitkä. Sen isä on musta Raamattu, äitejä oli noin 50.

[Rami Selin]

Tässä kuva kaunokaisesta:

[keijoahlqvist]

Ah, pikku artikkeli tuoreesta näkökulmakokoelmasta kristikunnan kiisteltyyn perusteokseen:
http://sivistys.net/?action=juttu&ID=2503

[Irene]

Ei pääse motkottamaan nykyajan nuorista, sen verran hyvää settiä olivat taidelinjalaiset tehneet. Tässä meikäläisen mietteitä: http://sbrunou.blogspot.com/2007/06/limingan-taidekoulu-draamattu.html

[Veli Loponen]

Tässä meikäläisen mietteitä: http://sbrunou.blogspot.com/2007/06/limingan-taidekoulu-draamattu.html

Hyviä mietteitä, mutta äidinkieli on vähän hakusessa. Raamattu kun on kirjan nimi, joten se kirjoitetaan normaaliin tapaan isolla alkukirjaimella.
Mutta mielenkiintoista olisi tuo lukea. Siis Draamattu.

[Irene]

Hyviä mietteitä, mutta äidinkieli on vähän hakusessa. Raamattu kun on kirjan nimi, joten se kirjoitetaan normaaliin tapaan isolla alkukirjaimella.
Mutta mielenkiintoista olisi tuo lukea. Siis Draamattu.

Tätä mietin, mutta päädyin tulkintaan kirjoittaa raamattu pienellä. Vanhasta muistista se tuli ensin isolla kirjaimella, mutta valitsin kuitenkin pienen alkukirjaimen. En ole yksin tässä tulkinnassa. Noh, helppohan tuonne on käydä editoimassa ne isotkin kirjaimet, jos alkaa liikaa häiritä.

Mutta kiitos huomautuksesta, pyrkimys kirjallisen ilmaisun petraamiseen on ollut yksi bloggausharrastuksen sivutuote.  Voivoi, oli se helppoa silloin lukioikäisenä... nyt sitä on jo vanha ja laiska ja rappeutunut...

[Antti Valkama]

Juuh... varmasti lukisin jos lähikirjastosta löytyisi. Tosin suhtaudun sisältöön tietyllä varauksella, etenkin siihen näkökulmaan joka Sallan lukupäiväkirjassa esitetään:

Mielestäni joku ennakkoluuloton seurakunta saisi tilata tämän teoksen rippilapsille opetusmateriaaliksi, tai vastaavasti esimerkiksi yläasteen uskonnonopetuksen siivitykseksi teos sopisi loistavasti.

Syy osittaiseen nuivuuteeni on seuraava:

Sen sijaan käsittelyn painopiste on kaikille tuttujen myyttien purkaminen ja uudelleenkirjoitus.

"Kaikille tutut myytit" eli Raamatun tarinat ovat ikävä kyllä ei-niin-kaikille-tuttuja. Nekin, jotka tunnetaan, eivät aina ole niin simppeleitä kuin mitä ensisilmäyksellä luulisi. Tuhansien vuosien takaisten asioiden tulkinta on aina hankalaa, ellei ole hajua alkuperäisestä kontekstista. Oletan, että "purkaminen ja uudelleenkirjoitus" eivät tapahdu niinkään syvällisen tekstien taustaan tutustumisen kautta vaan lähinnä kunkin omalla mielikuvituksella. Niinpä tuloksena on varmasti lystejä (kuten tuo Paavalin kirjejuttu) ja oivaltavia sarjiksia, mutta ei ole kovin todennäköistä, että ne valaisisivat itse tekstejä.

Tästä johtuen aineisto voisi sopia virikemateriaaliksi lähinnä silloin, jos tekstit käydään läpi myös vakavasti, asiantuntemuksella. Tätä ei kuitenkaan ripareilla tai kouluissa välttämättä ehditä tehdä kuin ihan muutamilta osin...

Ok, olen liian vakava. Leikki sijansa saakoon. Ja sarjistahan voi käyttää pikemminkin kysymysten herättämiseen kuin merkitysten löytämiseen. (Niin, miksi Paavali ei saanut vastauksia - vai saiko?)

Asiasta toiseen, useimmat kirjoittavat Raamatun pienellä ihan vain epähuomiossa tai väärinkäsityksen vuoksi. Olen kuitenkin havainnut, että muutamilla se on tapa ilmentää omia antipatioita. Aika jänskä juttu.

[Irene]

Niin, silläpä mietinkin että kun siellä rippikoulun tunneilla ja uskonnon oppitunneilla juuri käsitellään näitä aiheita ns. vakavasti. Siihen rinnalle nämä nuorten omat näkemykset sopisivat kuin nyrkki silmään.

Aika harvalla suomalaisellakaan on kovin syvää tuntemusta teologiasta, kirkkohistoriasta tai Lähi-idän historiasta ja kulttuureista tuhansien vuosien takaa, mutta silti nämä Raamatun (huom. iso kirjain) tarinat jylläävät ja vaikuttavat valtavalla voimalla esim. suomalaisessa kirjallisuudessa. Nimenomaan niinä "kansan omina" tulkintoina, ilman teologis-tieteellistä ulottuvuutta.

Ehkäpä käyn nyt kiltisti editoimassa tuon ison kirjaimen Raamattuun blogissa, niin ei tarvitse tähän takertua.

[Veli Loponen]

Ehkäpä käyn nyt kiltisti editoimassa tuon ison kirjaimen Raamattuun blogissa, niin ei tarvitse tähän takertua.

Hienoa. Kun tuolla aiemmin puhuit tulkinnasta, jonka kanssa et ole yksin, niin tottahan se on, mutta Raamattu on silti nimi kirjalle, joten ei ole mitään pätevää syytä olla kirjoittamatta sitä isolla. Ellei sitten puhuta vaikka pc-raamatusta tai muusta.

Mutta Draamatun käyttö vaikkapa riparilla vois olla mielenkiintoista. Itse koitin kovasti saada tämän vuoden riparilaisia pohtimaan juttuja eri näkökulmista, joten tällainen opus voisi olla ihan hyvä virike (tosin Antin huomio tekstien läpikäymisestä asiantuntemuksella ja ajan vähyydestä on sekin totta ja erittäin rajoittava tekijä).
Muutenkin varmasti mielenkiintoista lukea, vaikka sen valaisevuudesta olen samaa mieltä kuin Antti tuossa ylempänä. Tai joo. Kyllähän se valaisee sitä, miten monet ns. ummikot lukevat ja ymmärtävät Raamattua. Tällaisten tulkintojen kautta on helpompi sitten löytää sitä yhteistä kieltä ja ehkä oppia ymmärtämään miksi jotkut ajattelevat niin kuin ajattelevat.

[Irene]

Ennen oli kielipuritaani, nykyään sitä kummasti on löystynyt siinäkin ja huomaan hyväksyväni yhä enemmän "väärin kirjoitettua" kieltä. Liekö siitä johtunut tämäkin.

Ei tässä nyt kaikki ihan ummikkoja olla, viitaten juuri noihin mainitsemiini aktiivisiin raamatunlukuvuosiin. Mutta joo, suosittelen tekemään palveluksen Limingan taidekoululla ja suomalaiselle kirjastolaitokselle ja tilauttakaa lukukappale lähimpään kirjastoon. Tai eiväthän nuo nyt kauhean kalliita olleet ihan ostotavaranakaan...

Ja sitä paitsi, eihän kukaan ole seppä syntyessään, ei edes Raamatun luvussa. Eka kerta siinäkin hommassa jokaisella joskus on ollut.

[Veli Loponen]

Ei tässä nyt kaikki ihan ummikkoja olla, viitaten juuri noihin mainitsemiini aktiivisiin raamatunlukuvuosiin.

Ummikolla viittasin tietenkin tekijöihin. Tosin heistäkään en tiedä.

Mutta joo, suosittelen tekemään palveluksen Limingan taidekoululla ja suomalaiselle kirjastolaitokselle ja tilauttakaa lukukappale lähimpään kirjastoon. Tai eiväthän nuo nyt kauhean kalliita olleet ihan ostotavaranakaan...

Tänne on sellainen tulossakin kirjastoon. Itselle ostamista voin harkita, kunhan olen ensin nähnyt sen...

[Irene]

Veli Loponen, joko ehdit lukea Draamatun? Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä siitä olit. (Ja toki muiden mielipiteet...)

[Veli Loponen]

En oo vielä saanut käsiini sitä...siis kirjastosta. Jostain syystä ovat tilanneet sen vain Hervannan kirjastoon ja nyt on lainassa.

[Petteri Oja]

Luin vihdoin Kemin festareilta ostamani Draamatun. En jaksanut innostua teoksesta kokonaisuutena, mutta valonpilkahduksia oli joukossa. Kaikkein kirkkaimpana niistä kenties Jukka Vääräkankaan kolmisivuinen. Se oli oikeasti hyvä!