Keskusteluun "300, jees vai yök", vastaan ehdottomasti jees. Tämä on sellainen elokuva joka syntyy kun otetaan jokin genre, tässä tapauksessa peplum, ja vedetään kaikki se mistä siinä genressä on kyse äärimmilleen. Bodarien veribalettia, kökköjä hirviöitä, kryptofasismia, kaikki löytyy ja kaikki on toteutettu karnevalistisessa hengessä häpeilemättömästi estetisoiden. Ja juuri kun luulee että leffa ei voi mennä tolkuttomammaksi niin ne marssittavat esiin sen kolmimetrisen LotR-peikon.
Mieleen tuli pari kohtausta jotka lisäämällä lopputuloksesta olisi tullut vielä täydellisempi: Leonidas olisi voinut painia hain kanssa, ja spartalainen lapsikuoro laulanut "The land of the free and the home of the brave".
Tällaiset leffat ovat pääsääntöisesti tylsiä (ja usein moraalisesti arveluttavia) silloin kun ne tehdään vakavissaan "realismia" tavoitellen. Tässä tavoitellaan korkeampia arvoja, ja lopputulos on taidetta.
