Raamattua ja Shakespearea Mangana?

[Curtvile]

Jooh... Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, sitä ylläpidetään vaikka väkisin.

Okei, ehkä ajattelin enemmän albumeita kun heitin heittoni.

Niinpä.

Ja nyt kannattaa muistaa että se ettei oma tuttavapiiri lue/arvosta jotain sillä ei ole lukijoita.
Se onko syynä osuus Raamattu vai osuus Manga on toinen kysymys.

Toisaalta: kukaan ei ole lähtenyt julkaisemaan (vielä) mangaShakespearea suomeksi.

[Petteri Oja]

Ja nyt kannattaa muistaa että se ettei oma tuttavapiiri lue/arvosta jotain sillä ei ole lukijoita.

Itse ajattelisin just toisinpäin.   

[Curtvile]

Itse ajattelisin just toisinpäin.   

Usko pois: tiedän.

[Dennis]

Mielenkiintoista, että raamattu myy näin hyvin, tuolla idealla voisi koittaa myydä Suomessa muutakin klassista kirjallisuutta, siis ei taidesarjakuvamuodossa, vaan joko mangana tai hyvin piirrettynä perussarjakuvana.

[Timo Ronkainen]

tuolla idealla voisi koittaa myydä Suomessa muutakin klassista kirjallisuutta, siis ei taidesarjakuvamuodossa, vaan joko mangana tai hyvin piirrettynä perussarjakuvana.

Olihan näitä... Kuvitettuja klassikoita oli 1950-60 -luvulla ja Maailman Parhaita Nuorisokirjoja (molemmissa oli myös sitä Shakespearea) joskus 70-80- luvuilla. Ja joitakin pienempiä.

Timo

[jinroh]

Piirsihän Petri Hiltunen Macbethin. Uskollisuutta alkuteokselle en lähde muistinvaraisesti kommentoimaan, mutta eipä Macbethin perusjuoni hirvittävän monimutkainen ole. Muistaakseni se oli tyyliltään jäykähkö, mutta huolella piirretty.

[Marsumestari]

Mielenkiintoista, että raamattu myy näin hyvin, tuolla idealla voisi koittaa myydä Suomessa muutakin klassista kirjallisuutta, siis ei taidesarjakuvamuodossa, vaan joko mangana tai hyvin piirrettynä perussarjakuvana.

Kaipa Eiji Yoshikawan Musashia voi pitää jo klassikkona ja siihen perustuva Ivrean kustantama ja Takehiko Inouen piirtämä ja sovittama Vagabondhan alkoi tänä vuonna suomeksi.

[Petteri Oja]

Kaipa Eiji Yoshikawan Musashia voi pitää jo klassikkona ja siihen perustuva Ivrean kustantama ja Takehiko Inouen piirtämä ja sovittama Vagabondhan alkoi tänä vuonna suomeksi.

Ehkä tässä haettiin semmoisia klassikoita, jotka muutkin kuin alan harrastajat tuntevat. Mangamuotoinen Kuvitetut klassikot -sarja olis kyllä... hauska. Ehkä. Riippuu teoksista. Jos vaikkapa Sodoman 120 päivää tulis mangana, ostaisin heti. Manga-Raamattu jää hankkimatta, hyllystä löytyy jo Draamattu.

Macbethin käsis oli muuten Petri Hanninin. Se on hyvä alppari.

[Curtvile]

Ehkä tässä haettiin semmoisia klassikoita, jotka muutkin kuin alan harrastajat tuntevat.

Niin siis Musashi on paitsi historiallinen henkilö myös kirjallisuuden klassikko.
Ja siis ihan maailmankirjallisuuden.

Sadella oli muitakin töitä, joista saisi muutenkin ihan ajatuksellisen sisällön puolesta ansiokkaita töitä.
Keskittymättä siihen pintaan.

Hiltunen-Hannini pärjää kirkkaasti mangaversiolle, joka sijoittuu ydintuhonjälkeisten mutanttien maailmaan. Ja tässä on samuraita...niinpä...

[Timo Ronkainen]

Minä haluaisin Alastalon salissa mangana ja siinä olis siis noin 20 osaa ja koko teossarja kertoo siis yhdestä päivästä. 

Timo

[Petteri Oja]

Niin siis Musashi on paitsi historiallinen henkilö myös kirjallisuuden klassikko.
Ja siis ihan maailmankirjallisuuden.

Uskon sinua. En silti usko sen sanovan mitään ns. tavisostajalle samaan tapaan kuin joku Raamattu, Sinuhe tai Moby Dick.

Onkos Vagabond muuten semmoinen mangasarja, johon kannattaisi tutustua? Eilen taas lehtipisteessä hämmästelin, mitä kaikkea oudon näköistä sarjaa hyllyyn on ehtinyt putkahtaa. Varmaan niistä joku olis tutustumisen arvoinen?

[Jarkko Sikiö]

Onkos Vagabond muuten semmoinen mangasarja, johon kannattaisi tutustua?

Täällä on yksi mielipide arvostelun muodossa. Katselin lehtihyllyllä toista numeroa ja kyllähän tuo näyttäisi hitaasti ottavan askeleita parempaan suuntaan, mutta edelleen se jättää minut hieman kahden vaiheille.

[Lönkka]

Onkos Vagabond muuten semmoinen mangasarja, johon kannattaisi tutustua?

Jos kotimaiseen haluaa tutustua niin kyllä tuo pitää blokata syrjään joo.

Yleisesti ottaen itse en tuolle lämmennyt aikoinaan.
Mushashi on aivan loistava kirja, mutta ei tehnyt mieli kahlata samaa tarinaa erittäin hitaasti etenevänä n+1 osaisena mangana.

Vastaavaa originellia ja paremmin toimivaa samuraistooria tarjoilee amerikankielen taitoisille Lone Wolf & Cub. Usagi Yojimboa unohtamatta.

Blade of the Immortaliakin kehutaan about täysipäistenkin ihmisten toimesta mutta aikoinaan ostin pari ekaa irtonumeroa enkä lämmennyt. Pitäisi varmaan tutustua uudelleen. Ehkä sitten kun olen lukenut kaikki jo ostamani sarjakuvat...

[Marsumestari]

Vastaavaa originellia ja paremmin toimivaa samuraistooria tarjoilee amerikankielen taitoisille Lone Wolf & Cub. Usagi Yojimboa unohtamatta.

Menee jo ohi aiheen mutta Usagissa hieman rassaa paikoin liiallinen kirkasotsaisuus ja bushidoon kirjaimellisesti ottaminen. Lone Wolf & Cubissa sitä uskalletaan tulkita uudestaan tai  kyseenalaistaa samurai-leffojen tavoin. Toiminta on myös kuvattu ärsyttävästi (Usagi osoittaa miekkaa vihollisia päin, jotka kaikki panevat käden rintaa vasten ja ähkäisevät).

Osamu Tezukan versiota Rikoksesta ja rangaistuksesta ei ole mainittu. Itse olen nähnyt siitä vain Gravettin manga-kirjassa olleen näytteen.

[Jarkko Sikiö]

Blade of the Immortaliakin kehutaan about täysipäistenkin ihmisten toimesta mutta aikoinaan ostin pari ekaa irtonumeroa enkä lämmennyt.

Tämä lipsahti samuraiketjuksi, mutta ensimmäiset numerot (ja kokoelma) poikkeaa melkoisesti jatkosta. Ehdottomasti ykköstavaraa.