Kirjoittaja Aihe: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja  (Luettu 14184 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #15 : 04.04.2007 klo 17:05:35 »
Nyt meni taso aika latteaksi.
Minkä ihmeen takia?

Siksikö että ei uskallettaisi kyseenalaistaa sopimuksenvaraisia, osin mielivaltaisia käytänteitä? On perusteita, on aika ja on tarve. Ja on kanava, tämä Kvaakki.

Muokkailtua:
Aristotelinen "draaman kaari" on valtavan kiva rakenne tekemään kertomuksesta jännittävän ja helpostiomaksuttavan. Mutta harhaanjohtava se on myös, koska todellisuudessa ei ole draamankaaria. Ihmisen elämä toteutuu yllättävästi, sovittautumatta tiettyihin tarinan kohtiin, ja kuohuttaa silti tunteitamme, on kaikkea muuta kuin tylsä.

Ihmisen elämä alkaa vaivalloisesti vauvana, lastentautisena ja typeränä. Nuorena oltaisiin valmiita kaikkeen mutta mitään ei vielä osata eikä rahaakaan ole (paitsi niillä jotka eivät sitä ansaitsisi). Vanhana aletaan ymmärtää, ollaan suopeampia, rohkeampia ja olisi varaakin toteuttaa nuoruuden haaveita, mutta enääpä ei jaksa kiinnostaa. Ja sitten tuleekin jo syöpä, lapset hylkäävät terminaaliosastolle ja puoliso käy uuden siipan kanssa sopimassa taloudellisista järjestelyistä.

Tuo on jännittävää mutta Aristoteles kelpuutti vain yhdensortin sisällön. Kerrontataiteessa on edistytty kosolti Arin jälkeen, vaikkei siitä elo- ja sarjakuvapiireissä juuri hihkuta.

Ducin sarjakuvakirjassa esitellään kuvan huomiopisteitä, jotka ovat soopaa (huomion kiinnittymisestä ja katseen liikkumisesta kuva-alalla on tutkimuksiakin), ruudun voimalinjoja, jotka ovat soopaa (lukija ei niitä kaipaa eikä huomaa) ja perspektiivisääntöjä jotka ovat soopaa (esimerkkikuvatkin näyttävät oudoilta). Olisi surullista jos semmoista kirjaa vielä tarjottaisiin suomeksi, kun ei ranskaksikaan ole uudistettua painosta otettu. Mutta komeita esimerkkikuvia siihen on kerätty yhtä kaikki.
« Viimeksi muokattu: 04.04.2007 klo 19:31:03 kirjoittanut keijoahlqvist »

kuarakainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 50
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #16 : 04.04.2007 klo 18:52:15 »
Eipä sotketa draaman perusteita ilmaisuvälineen omaan kielioppiin ja tekniikkaan. Sarjakuva menee samalla tavalla eteenpäin kuin elokuva. 1900-luvun leffakerronta on erilaista kuin 2000-luvun alun. Draaman perusteet puolestaan on ja pysyy.

Timo

Viimeistä lausetta lukuunottamatta noistakin asioista voitaneen väitellä, mutta jätetään väliin.  ;)

Perusasiathan on hyvä osata sarjakuvissakin, jotta niitä sitten osaa soveltaa omassa työssään. Jos on vaikka hiukan vanhakin kirja, mutta opettavainen, niin jos sisäistää opit hyvin, niin voi keksiä jotakin uutta. Taasen nykyaikaisten teknisten jippojen  opettelu ei paljoakaan auta jos ei osaa vaikkapa sommittelua ja kuvallista kerrontaa ollenkaan. Tämä kyseinen kirja ei käsittääkseni auta, ainakaan perusteellisesti, kummassakaan.
"Kaikki on pilalla."

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #17 : 04.04.2007 klo 19:13:22 »
Aristotelinen "draaman kaari" on valtavan kiva rakenne tekemään kertomuksesta jännittävän ja helpostiomaksuttavan. Mutta harhaanjohtava se on myös, koska todellisuudessa ei ole draamankaaria. Ihmisen elämä toteutuu yllättävästi, sovittautumatta tiettyihin tarinan kohtiin, ja kuohuttaa silti tunteitamme, on kaikkea muuta kuin tylsä.
Draaman kaaria on jokaisen elämässä, niitä vain on niin paljon ja ne ovat eri mittaisia, joten ne on vaikea havaita. Jos haluaa kertoa tarinan ihmisen elämästä pitää oppia erottelemaan olennainen aineisto epäolennaisesta, ja se on kertomisen taitoa.

Toinen vaihtoehto on pyrkiä "äärimmäiseen realismiin" Hannu Salaman hengessä, jonka kerronta on mennyt täydeksi sillisalaatiksi, joka taas on epärealistista. Elämä ei ole toisiaan seuraavia tarkoituksettomia kohtauksia vaan johdonmukainen kertomus joka pitää osata kertoa.

Siksikö että ei uskallettaisi kyseenalaistaa sopimuksenvaraisia, osin mielivaltaisia käytänteitä?
Hetkinen, sinähän ET pitänyt Vartijoista... ;D

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #18 : 04.04.2007 klo 19:14:46 »
Perusasiathan on hyvä osata sarjakuvissakin, [...]Taasen nykyaikaisten teknisten jippojen  opettelu ei paljoakaan auta jos ei osaa vaikkapa sommittelua ja kuvallista kerrontaa ollenkaan.

Tarkoitin että draaman perusasiat pätee kaikkiin kerronnan muotoihin, mutta elokuvan, romaanin, sarjakuvan, teatterin tavat ja tekniikat kertoa ovat keskenään erilaisia ja alati kehittyviä. Hyvä 1700-luvun romaani voi tarinaltaan olla yhä kuranttia kamaa, mutta kerrontateknisesti raskasta, jopa kömpelöä. Ei kaikkitietävää ulkopuolista kertojaa, ei nykyaikaista aikakäsitystä jne.
Sama vanhan ja uuden leffan tai sarjakuvan kanssa. Elokuvan leikkaus ja aikatasojen käsittely on kehittynyt, vanhoissa sarjakuvissa oli selittelevää tekstiä liikaa, taitto sidottu jne. Tietysti kaikki vanhakin on hyvä ja tarpeenkin tietää.

Edit: Sitten on puhtaasti tekniikkaan liittyvät asiat, jotka ovat kehittyneet (tai sit "kehittyneet"). Siis painoasiat ja semmoset. Digi- ja painopuolen hommia ei oikein kunnolla ole missään käyty läpi. Hyvä tarina voi mennä harakoille tai menettää jotain, jos kuvat on pikselipuuroa tai antialiasoitua sumumössöä.
Photoshop ja muut kuvankäsittelyoppaat on tarkoitettu aina valokuvaajille. Kunnon kirja "Photoshop sarjakuvapiirtäjälle" painoasioita ja värinhallintaa myöten olis enemmän kuin tarpeen. Pikseleitä ja rastereita ääriviivassa on saatu jo ihan liikaa.

Timo
« Viimeksi muokattu: 04.04.2007 klo 19:22:48 kirjoittanut Timo Ronkainen »

mari

  • Jäsen
  • Viestejä: 513
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #19 : 04.04.2007 klo 19:15:20 »
Aristotelinen "draaman kaari" on valtavan kiva rakenne tekemään kertomuksesta jännittävän ja helpostiomaksuttavan. Mutta harhaanjohtava se on myös, koska todellisuudessa ei ole draamankaaria. Ihmisen elämä toteutuu yllättävästi, sovittautumatta tiettyihin tarinan kohtiin, ja kuohuttaa silti tunteitamme, on kaikkea muuta kuin tylsä.

Word.
Siistiä kun ollaan Keijjo kerrankin samaa mieltä jostain :)

Ootteko katsoneet Sofia Coppolan lost in translatiota tai Marie Anoinettea? Ne paljastaa sen, miten upeita tarinoita voi kertoa ilman perinteistä draamankaarta...

Mut siis aiheesta... Lainasin kirjan kirjastosta, mutta en oo jaksanu lukea sitä, selaillu vaan. Jotenkin sen vahva painotus pilapiirroksiin ei oikeen innosta. Ja kuvitus on välillä tosi ärsyttävää, jotain yhtenäisyyttä ois ehkä kaivannu.
Pitää ny kattoo jospa siitä sais jotain irti, tuo ammattilaiseksi-osio näytti ainakin ihan mielenkiintoiselle...

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #20 : 04.04.2007 klo 19:17:57 »
Ootteko katsoneet Sofia Coppolan lost in translatiota
Lost in Translation menee selkeästi draaman kaarella. Se että osaa kirjoittaa tarinan niin ettei kaarta näe on taitoa ja se on LiT:n ansio, mutta kyllä se kaari siellä on.
« Viimeksi muokattu: 04.04.2007 klo 19:23:42 kirjoittanut Doc Lomapäivä »

mari

  • Jäsen
  • Viestejä: 513
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #21 : 04.04.2007 klo 19:49:17 »
Lost in Translation menee selkeästi draaman kaarella. Se että osaa kirjoittaa tarinan niin ettei kaarta näe on taitoa ja se on LiT:n ansio, mutta kyllä se kaari siellä on.

Okei, voi olla mahdollista, mutta ei siinä ainakaan sitä orjamaisesti seurata.
Kuitenkin puollan edelleen kokeilevaa ja uutta tarinankerrontaa..

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #22 : 04.04.2007 klo 20:04:49 »


Ootteko katsoneet Sofia Coppolan lost in translatiota tai Marie Anoinettea? Ne paljastaa sen, miten upeita tarinoita voi kertoa ilman perinteistä draamankaarta...



Mitä ihmettä? Tulin juuri elokuvista, olin katsomassa Marie Antoinettea joka oli haukotuttava (Lost in Translationsista pidin kyllä kovastikin). Teitä on kusetettu, hyvät ihmiset. Se on harvinaisen perinteistä elokuvakerrontaa, joidenkin mielestä on radikaalia kun siinä on rokkimusiikkia eikä sitä kliseistä tsembalonpimputusta, yhdessä kuvassa on lenkkarit ja sitten se loppuu ennen kuin pää joutuu pölkylle. Draaman kaari on jo siinä että kaikki tietää kuinkas sitten kävikään.
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #23 : 04.04.2007 klo 20:44:22 »


Perusasiathan on hyvä osata sarjakuvissakin, jotta niitä sitten osaa soveltaa omassa työssään.

Olen tässä kuten monessa muussakin asiassa vanhan liiton miehiä ja uskon tuohon. Toivottavasti olen väärässä mutta hiipii mieleen epäilys että Ahlqvistin koulussa opetetaan kikkoja miten tehdään suurta taidetta ilman että tarvitsee opetella mitään tylsää ja vanhanaikaista. Ehkä Liminka on tällainen huippukoulu jossa Aristoteles on korvattu Himasella, kaikki on vaan niin pirun luovia ja lahjakkaita että voidaan esileikit unohtaa ja siirtyä heti asiaan. Toivon niin
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

tertsi

  • Vieras
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #24 : 04.04.2007 klo 22:45:27 »
Minkä ihmeen takia?



Se nyt vaan laski.

Ei jaksa enää.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #25 : 04.04.2007 klo 23:02:17 »
Ehkä Liminka on tällainen huippukoulu jossa Aristoteles on korvattu Himasella, kaikki on vaan niin pirun luovia ja lahjakkaita että voidaan esileikit unohtaa ja siirtyä heti asiaan. Toivon niin
Himasta ei o näkyny.

Täällä tosiaan tehdään useinkin sarjakuvaa, jollaista kukaan missään ei ole nähnyt ja jota on kutkuttavaa ja raikasta lukea.

Koska täällä ei todellakaan sanota että kattos tosta mallia, tällai sarjakuvia pitää tehdä.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 120
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #26 : 05.04.2007 klo 00:55:05 »
Pikseleitä ja rastereita ääriviivassa on saatu jo ihan liikaa.
Mä luovuin äskettäin toivosta. Näyttää nimittäin siltä että skarppiin viivaan ei ole paluuta ellei taittopuolen ja lehtien julkaisijoiden asenne muutu. Ja miksi muuttuisi? Siksi kun muutama sarjakuvantekijä jotain inisee? No way!

Vaikka tekijä miten päin säätäisi ja tekisi niin kyllä se työ saadaan (helposti/automaattisesti) painatusvaiheessa murjottua. Omalta kohdaltani Finmanga on tästä surullinen esimerkki. Kehitystä tapahtuu lähinnä huonompaan suuntaan.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #27 : 05.04.2007 klo 01:44:36 »

Koska täällä ei todellakaan sanota että kattos tosta mallia, tällai sarjakuvia pitää tehdä.

Väyrysellähän on siellä teillä pohjoisessa samantyylinen politiikan opisto. Siellä ei todellakaan sanota että kattos tosta mallia, tällai demokraattisia sivistysvaltioita pitää tehdä
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #28 : 05.04.2007 klo 11:44:33 »
En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on että joku päättää hylätä säännöt ja tehdä maailman parhaan sarjakuvan tutustumatta kerronnan perinteeseen. Eikö näin ole tehty kautta sivun?

Tekisipä joku kerrankin aivan erilaisen sarjakuvan mitä Suomessa ei ole vielä nähty, täydellisesti aristoteeliseen perinteeseen ja elokuvakerronnan kaavoille perustuvan sarjakuvan.

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Re: Franklin Bishop: sarjakuvapiirtäjän käsikirja
« Vastaus #29 : 05.04.2007 klo 12:09:01 »
Minusta nyt kyllä on hyvää pointtia oikeastaan kaikilla. Perinteisiin, 40 vuotta vanhoihin sarjakuvan sääntöihin tutustumalla ja niiden kautta harjaantumalla voi hyvinkin kehittyä korkeatasoiseksi sarjakuvantekijäksi, eikä omista sieluntöistä välttämättä tule jo syntyessään vanhentuneita belgialaisen sarjakuvan uudelleenkierrätyksiä. Uuden ja tuoreemman näkökulman voi omaksua siihen rinnalle jo pelkästään elämällä tässä päivässä.

Toisaalta anarkistisemmalle, kaiken vanhan kyseenalaistavalle näkökulmalle on aina tilausta. Perinteiset kuvakoon vaihtelut, ruutujaot, puhekuplat ja draaman kaaret on täysin mahdollista hylätä ja luoda samalla jotain uutta ja raikasta. Tietenkin uudistuksilla on aina varjopuolensa: aina löytyy se massa taidottomia tekijöitä, joita ihmisen anatomian opiskelu pelottaa liikaa ja kun joku sitten luo sujuvan näköisiä, näennäisen helppoja luonnos-sarjakuvia he ajattelevat että eihän tuo sarjakuvantekeminen nyt oikeastaan sen suurempaa harjaantumista vaadi.

Sarjakuva voi perustua perinteisempiin, uudempiin tai täysin itse luotuihin sääntöihin, mutta sarjakuvan on toimittava omilla säännöillään. Eikä se enää käykään yhdessä yössä. Uudet säännöt eivät tarkoita ammattitaidon hylkäämistä.
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi