Pöh. Kuten sanoin, pelkkä "se on mielikuvitusta" ei ole riittävä argumentti. Mielikuvitusta ja "tosielämää" ei voi pelkällä toteamuksella erottaa toisistaan. Eikä "meidän puolellamme tai paha kukkahattutäti" -lähtökohta ole hedelmällinen.
Asiaa tulisi ajatella tältä kannalta: Raiskaus, insesti ja lapsiinsekaantuminen on väärin siitä
toiselle ihmiselle koituvan haitan takia. Raiskauksian, insestin tai pedofilian kokenut saa arpia sieluunsa, jotka vahingoittavat hänen kasvuaan eivätkä välttämättä parannu koskaan. Kun raiskauksia, insestiä tai pedofiliaa harrastetaan oikeiden, elävien ihmisuhrien kanssa, se on rikos uhrin ihmisyyttä ja oikeutta elämään kohtaan.
Mutta kun uhri ei ole oikea, elävä olento, jolla ei ole oikeita tunteita (sen tunteet ovat ainoastaan ulkoisista ärsykkeistä lukijan aivoissa muodostuneita harhoja), niin se ei voi saada arpia sieluunsa, joita oikea ihminen saisi.
Voidaan ajatella, että kirjoitukset, joissa kirjoitetaan raiskauksista ovat kiellettyjä koska raiskaukset ovat kiellettyjä. Ihmisen, joka saa tyydytettyä mielenkiintonsa, halunsa ja nautintonsa jostakin norminmukaisesta, on helppo sanoa "Olen heteroseksuaali, yksiavioinen mies. Harrastan esiaviollista seksiä, mutta olen ainakin vähemmän moraaliton kuin tuo homoseksuaali tuolla". Tämä seuraava sitten sanoo: "Ainakin olen yksiavioinen homoseksuaali! Olen paljon vähemmän moraaliton kuin tuo urofiili!" Urofiili sitten sanoo: "Olen kyllä urofiili, mutta ainakaan en ole pedofiili!" Pedofiili on nykymoraalikäsityksemme alhaisin olento, ja häntä ei tietenkään sovi puolustella. Kuvio lienee kumminkin selvä: Ulkoinen auktoriteetti, oli se sitten Raamattu, Koraani, luolamaalaus, ryhmänpaine tai vaikka perinne määrittää sen, mikä on norminmukaisesti normaalia, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Tälläisiin aukrotiteetteihin vetoamalla on helppo peittää omat syntinsä, helppo kiinnittää huomio sellaisiin ihmisiin, jotka ovat
syntisempiä. Kukaan meistä ei ole synnitön, ei edes se harras, selibaatissa elävä munkki joka salaa fantasio kieriskelevänsä alasti sianlannassa lastentarharyhmän kanssa.
Kumpi onkaan parempi: Salata omat syntinsä syyllistämällä muita, vai hyväksymällä olevansa syntinen ja hyväksymällä muiden olevan syntisiä? Jokin tietysti sanoo norminmukaisen ihmisen sisällä, että on epäreilua että minut pannaan samaan kategoriaan noiden raiskauksista fantasoivien kanssa, mutta aikuisuuteen kuuluu kaiketa olla välittömättä siitä.
Vielä lopuksi: Induviduaalisen ihmisen olemukseen kaiketi kuuluu sen hyväksyminen, että toisella ihmisellä on oikeus tehdä elämällään mitä hän haluaa, sillä varauksella että se ei vahingoita muita. Kuten sanoin, piiretyllä hahmolla, tai kirjoitetulla ei ole omaa sielua, joten niiden vahingoittaminen ei liene rikos ketään kohtaan.
Ce vi?
