Olepa hyvä Hazart. Ystävä hädässä tunnetaan...
Muutin ite tänään toimintatapaani tehdä sarjakuvia. Ennen tein sillai, että piirsin kuvakässärin suttupaperille, eli liuskastrippejä A4-paperille neljä kappaletta ja sunnuntaisarjoja kaks per sivu. Sitten tein vielä originaalikokoon (A4 kopiopaperi) erikseen uudet ja tarkemmat luonnokset kyseisistä sarjakuvista, jonka jälkeen käytin aika paljon valopöytää siirtääkseni sen vielä varsinaiseen originaalipaperille, joka on tavallisesti huomattavasti laadukkaampi kuin tuo A4 kopiopaperi. Tämän jälkeen tein originaalipaperille lopulliset lyikkäriluonnokset melko tarkkaan ja vasta sitten varsinaisen tussauksen... kunnes huomasin, et tää on aivan älyttömän hidas menetelmä monen työvaiheen takia ja koska olen tykästynyt melko pieniin originaaleihin ja koska hahmotan paremmin kokonaisuuden pienemmässä koossa, päätin muuttaa tätä prosessia seuraavasti:
Nyt teen sillai, et suttuluonnosten jälkeen, teen mahdollisimman tarkat luonnokset samalle koolle kuin em. mallissa ensimmäisessä vaiheessa, eli A4-kopiopaperille neljä liukskastrippiä tai kaks sunnuntaistrippiä. Sitten käyn kopsaamassa sen A3 kokoon, tarkistan vielä kokonaisuutta, mahdollisia täydellisiä perspektiivifloppeja ja mittasuhteita, jonka jälkeen halkaisen tämän paperin kahtia. Nyt mulla on siis kaks A4 kokoista paperia, joissa molemmissa on jo lopullisen melko tarkan luonnoksen pohjat valmiina ja paljon tummemmalla kuin lyijykynällä. Eli näkyy hyvin valopöydän läpi. Mulla on usein ollut se ongelma, etten mä voi tussata lyikkäripiirroksen perusteella valopöydän kautta eri paperille, kun se ei kunnolla näy. Johtuu enemmän originaalipaperin paksuudesta kuin valotehosta. Usein on siis pitänyt tussata kopiopaperilla oleva luonnoskin, ennenkuin sen on saanu siirrettyä varsinaiselle lopulliselle paperille...
No... näistä voin sitten aika hyvin tehdä minun suosimani originaalikokoiset tussatut versiot, jotka siis lopulta vielä pienentyy julkaisuun mennessään, uudemman kerran. Enivei... kukaan ei tajunnu, mut ei se mitään. Pointti oli siinä, että työ muuttui nyt helpommaksi ja ennen muuta nopeammaksi. Lisäksi mulla on työrupeaman jälkeen kaksi eri kokoista melko tarkkaa versiota samasta sarjakuvasta, joista tiettyjä osia voi helposti käyttää silloin tällöin joissain tulevien jaksojen osissa (esim. päähenkilöiden päiden asennot, samat huoneet, kalusteet jne.)... Got it?
Takaisin piirtämään...
Espoo kuittaa.