Minulle ongelmana ovat tarinat. En yksinkertaisesti ole kohderyhmää, sillä pitkään jatkuvat "tykätään mutta ei tunnusteta sitä" tarinat päähenkilöiden välillä käyvät todella hermon päälle (ei tosin haittaa esim. Ranman kohdalla, jossa homma vedetään ihan överiksi). Kun koneet eivät lisäksi kiinnosta ("taikatyttöinen insinöörimanga" lienee aika hyvä ilmaus), niin sarjan ainoaksi valopilkuksi itselleni muodostuivat sivuhenkilöt ja heihin liittyvät tarinat.
Jos tässä puhutaan Ah! My Goddessista, niin liekö tuo paikkaansa, kun kumpikin osapuoli on korviaan myöten toiseen rakastunut, ja kumpikin tietää sen? AMG:n juoni, mitä rakkauteen tulee, on minusta lähinnä tosirakkauden pysyvyydestä ja erottamattomuudesta. Kampuksen kaunein tyttö yrittää saada Kenchiä (toivottavasti tämä oli päähenkilön nimi?) itselleen ja erotetuksi Belldandystä (oliko tämä nimi väärin?). Sinälläänhän tarina on realistisempi, koska siinä aika kuluu. Ensimmäisessä kirjassahan Kenchi on vasta ekaa vuotta yliopistossa, kun viimeisissä hän on jo valmistunut. Ja jos saan sanoa, niin ajan kuluminen näkyy myös Kenchin ja Belldandyn suhteessa, ja siinä kuinka luonnollisia he ovat toistensa lähellä.
Mutta jos nyt puhutaan yleisesti genrestä, jossa "tyttö-rakastaa-poikaa-joka-ei-pidä-tytöstä", niin tottahan se on, että ne menevät välillä aika naurettavuuksiin, ja junnaavat paikallaan. Itse lukee nyt korealaista Hot Blooded Womania, jossa tyttö ei tykkää pojasta, mutta poika on rakastunut tyttöön, parin twistin jälkeen tyttö rakastaa poikaa mutta nyt poika vihaakin tyttöä... Siinä juoni etenee, mutta loppuratkaisu ei lähene. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, ja onhan tarina viihdyttävä, mutta ei noita jaksa lukea kuin yhden vuodessa tai kahdessa.
