Lähipäivinä on tullut luettua Robert Kirkmanin käsikirjoittaman The Walking Dead -sarjan kaksi ensimmäistä kokoomateosta. Sarjakuva on mielestäni ollut varsin hyvä ja uskoisin sen vetoavan jokaiseen George A. Romeron zombileffojen ystävään, sen verran samanlaisilla linjoilla liikutaan kuin vaikkapa "Kuolleiden aamunkoitossa". Kukaan ei tiedä, mistä ongelma on saanut alkunsa, eikä käsikirjoituksen pääpaino ole lahtaamisessa vaan siinä, miten erilaiset ihmiset reagoivat poikkeuksellisen ja käsistä riistäytyneen kriisitilanteen keskellä. Sarjakuvassa koko ihmiselon tunneskaala on käytössä: viha, mustasukkaisuus, rakkaus, pelko ja niin edelleen. Se pistää myös miettimään, miten itse mahtaisi reagoida moisen tilanteen keskellä.
Kirkmanin selviytymistarinan henkilöt ovat mielestäni mielenkiintoisia ja ihmiskohtalot värikkäitä. Sarjakuvaan onkin mahdutettu varsin riipaisevia hetkiä, kuten esimerkiksi kakkosalbumin eläinlääkäri, joka on sulkenut zombitartunnan saaneen poikansa ja naapurinsa latoon siinä toivossa, että nämä saataisiin vielä joskus pelastettua elävien kirjoihin.
Ei voi kuin suositella.
