Arvostelijan mielipidettä siitä että hahmot jäisivät etäisiksi ja olisivat mielenkiinnottomia en ymmärrä laisinkaan.
Ennätin jo ihmetellä etteikö kukaan ole eri mieltä kanssasi noista väitteistä. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Integran ja Alucardin ensitapaaminen oli pokkarin kiinnostavin osa. Valitettavasti minusta se ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavaa, jotta jaksaisin tarttua seuraavaan osaan. Koko ajan oli vain sellainen Deja vu -tunne, että minähän olen nähnyt tämän tarinan ennenkin.
Tietysti tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi tulevien osien myötä. Ehkä viiden osan jälkeen hahmotkin ovat aivan toisella tavalla kiinnostavia, kuin tämän ensimmäisen osan jälkeen.
Hellsingin nyt tuskin on tarkoitus on olla Sota ja rauha-tyylinen pohdiskelu. Sen sijaan hyvin harva sarja yhdistelee näin hienosti natseja, kiihkokatolisia, palkkasotilaita, vampyyrejä ja ihmissusia. Dampyr on niin pitkästyttävää pätemistä etten edes jaksa selittää miksei se yllä Hellsingin tasolle 
Natsit kyllä pelastavat useimmat tarinat. Harmi, ettei niitä nähty jo tässä ensimmäisessä osassa.
Noista aineksista tulee pakosti mieleen Hellboy, joka mielestäni pesee niin Hellsingit kuin Dampyritkin. Rehellisyyden nimissä pitää myös tunnustaa, että mielestäni Dampyr on ihan toimivaa viihdettä, mutta ei niitäkään tarinoita jaksa montaa kertaa lukea.
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.
Jokainen lukija on erilainen, joten myös odotukset ja lukutottumukset ovat erilaisia. Itse yritän lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia, jotten jämähdä yhteen tiettyyn lokeroon ja huutele sieltä, että kaikki muu on roskaa, koska sitä ei ole tehty samalla tavalla kuin omia suosikkejani. Vaikkaa mangaakin on tullut luettua ihan kohtuullisesti, niin pääpaino on ollut länsimaisella sarjakuvalla, joten mangustit voivat varmaan armahtaa outoja johtopäätöksiäni.
Ehkä teen jo siinä kohtalokkaan virheen, että pistän kaikki sarjakuvat tekopaikasta riippumatta samalle viivalle, ja muodostan mielipiteeni sen mukaan miten hyvin aika kului sarjakuvaa lukiessa.
Reiman mielipide vaikutti ihan järkeenkäyvältä. Lajityypeilla on hyvä leikkiä, mutta onnistuneen lopputuloksen aikaansaaminen voi olla työn ja tuskan takana.