Huomasin virheeni - liian myöhään!

[Hazart]

Moro!

Tämä ei ole samaa aihetta kuin "ja taas SAMA moka"-thread ja siksi aloitan uuden ketjun.

Piirsin äsken pilakuvaa erääseen lehteen ja ajattelin lähettää luonnosta menemään. Sitten huomasin, että sillähän on kuusi sormea oikeassa kädessä. Darn! No korjasin vian ja huomasin, että niitähän oli taas kuusi. Joko olen täysin päästäni vialla tai sitten niitä sormia oli alunperin seitsemän. Tämä menee kyllä ylitöiden piikkiin...

Onko sinulle sattunut ikävää kämmiä, jonka olet onneksi huomannut ajoissa tai sitten sellaista, jonka huomasit vasta julkaisun jälkeen. Ja sitten nauratti tai harmitti. Kokemuksia kehiin?

[Veli Loponen]

Vaikka kuinka monesti. Yhdessä sarjakuvassa tyypin silmälappu vaihtoi paikkaa. Siinä tapauksessa oli vähän samaa kuin Hazardilla, sillä ennen piirtämistä tarkistin, että miten se pitää piirtää ja kun oli valmista, huomasi, että väärällä puolellahan se on.

Pahin ei-sarjakuviin liittyvä juttu tapahtui kirjapainossa, jossa olin aikanaan töissä. Siellä tehtiin yhdelle firmalle iso erä erikielisiä esitteitä (me hoidettiin suunnittelu ja paino). Kuvat oli eroteltu täällä Tampereella ja homman piti olla kunnossa ja painettiin. Kun melkein koko satsi oli valmis ja pomo lähti viemään asiakkaalle näytekappaletta, niin asiakas avasi ekan sivun ja valahti kalpeaksi. Yksi iso kuva oli pelkkää pikselimössä (ilmeisesti joku fiba resoluutiossa). Pomo tuli vihaisena takas ja piti kaikille paitsi mulle (en ollut mitenkään osallinen virheeseen) kauheen valituksen. Jännä tapaus sinällään, että kukaan ei ollut huomannut virhettä, kun se sentään oli käynyt erottelussa, jossa sitä oli tiirailtu, asemoinnissa sitä olisi ollut mahdoton huomata eikä edes painaja ollut huomannut.

[kitani]

Yhdessä Aku Ankassa Vicar oli piirtänyt neljä veljenpoikaa samaan ruutuun. Itse en kyllä edes huomannut mokaa, ennen kuin siitä oli juttua.

EDIT: tämä oli kyllä aiheen vierestä, sori.

[Hazart]

EDIT: tämä oli kyllä aiheen vierestä, sori.

Jeah! Noille muiden tekemille on oma thread jossakin, mut tää on omia varten.

[Wilpuri]

Usein tulee tehtyä sellainen moka, että kun on ensin piirtänyt jonkin viivan pieleen ja kumittaa sen, niin korjatessaan tekee sen kuitenkin vanhaa viivaa noudatellen...

[kitani]

Usein tulee tehtyä sellainen moka, että kun on ensin piirtänyt jonkin viivan pieleen ja kumittaa sen, niin korjatessaan tekee sen kuitenkin vanhaa viivaa noudatellen...

Tuttua, varsinkin jos se aikaisempi viiva on ns. ronskilla kädellä piirrerry. Yritä siinä sitten tehdä hienosäätöä, kun paperiin on painautunut sellainen hirviä railo. Onneksi olen saanut kevennettyä kynäkättäni aika tavalla.

Perspektiiveissä saa kyllä olla tarkkana, välillä käy niin ttä tulee piirettyä hahmo pienempänä vaikka se olisi perspektiivin mukaan lähempänä kuin se suurempi hahmo. Lisäksi joskus taaempana olevan hahmon koko on luokkaa kääpiö vaikka välimatkaa edelliseen ei ole hirveästi.

En kyllä ole keksinyt mitään poppakonsteja noihin ongelmiin, ptää vain olla kriittinen ja tehdä uudestaan vaikka miten kyrsisi. Toki jossain määrin voi käytää apuviivoja, etenkin suhteiden määrittelyssä, mutta eivät ne ole mikään oikotien onneen, varsinkaan epäsymmetristen kohteiden kanssa.

Ja vielä väittävät että piirtäminen on lahjoista kiinni.

[Axuz]

Huh... tulipa herättyä taas aikasin, kun hiekoitusauto tuli ikkunan taakse välkkyvine ja pyörivine valoineen ja herätti viimeistään silloin, kun sen etukauha törmäs lyhtytolppaan... No, kun enää ei saa unta, ni vastaillaan sitten täällä uusimpiin juttuihin...

Mun yleisimmät mokat liittyy joihinkin kiinteisiin yksityiskohtiin, jotka usein unohdan piirtää, vaikka yrittäisin vartavasten niitä tarkkailla. Yks tällanen on rannekello. Ei tuollaisella jossain todella pelkistetyssä huumoristripissä ole väliä, niissähän ne taikoo tarvittaessa vaikka kauhakuormaajan housuntaskusta, mutta realistisemmissa töissä se ärsyttää... En edes aina ite huomaa noita, mut mun kriittiset kaiffat kylläkin. Mitens toi kello nyt hävis ton naisen ranteesta? Mitens se tässä kuvassa on vasemmassa ja tossa toisessa oikeassa ranteessa?

Monet muutkin vastaavat mokat liittyy lähinnä unohteluun ja hajamielisyyteen. Välillä on käsilaukkua ja kaulakorua ja välillä ne on dumpattu kesken kaiken mäkeen... Kihlasormukset on vaikeimpia muistaa. Ja tää on tosi iso moka, jos jonkin strippisarjan vitsit perustuu sille lähtökohdalle, että tietty tyyppi on seurusteleva ja näkyvästi kihloissa...

Yks, minkä mä aika usein unohdan myös on virheiden korjauksen loppuunvieminen. Korjata siis ne virheet, jotka oon deletannu korjauslakalla, peittävällä guassilla, paperilappusella tai mitä korjausmenetelmää nyt onkin saatavilla. Tää moka on ehkä pahin silloin, kun korjaa yksittäisiä kirjaimia puhekuplien teksteissä. Saatan ottaa jostain sanasta lopun pois korjauslakalla, koska huomaan esimerkiksi sen taivutuksen olevan väärin. Sillä välin kun korjauslakka kuivuu ja tupakkaa kuluu... unohdan koko homman. Pari kertaa on julkaistu sellasia strippejä, joiden puhekuplarepliikeistä puuttuu sanojen loppuja...  

Joskus ärsyttää sellaset pikkujutut, kuten että unohdan pyyhkäistä pyyhekumia erilliselle paperille ennen varsinaista pyyhkäisyä. Olen nimittäin mieltynyt yhteen pyyhekumiin, jonka ainoa haittapuoli on se, et se kerää itseensä pyyhityn lyijärin ja sitä pitää muistaa välillä pyyhkiä puhtaaks tavalliselle suttupaperille. Jos tätä ei muista tehdä, pyyhkäri tekee originaaliin sellasen sotkun, joka ei sitten lähekään enää millään valtakunnan pyyhkärillä... Sitten vain guassia päälle...

Tykkään käyttää enemmän guassia kuin korjauslakkaa, koska kaikki korjauslakat, mitä mä koskaan oon ostanu, toimii vain muutaman viikon. Ehdin käyttämään sitä muutaman kerran ja sit se on jo kova köntti pullon pohjalla. Se ei yksinkertaisesti säily. Guassi sen sijaan on tuubista otettuna aina yhtä ihanaisesti juoksevaa...

[tertsi]

Aina jää jotain virheitä julkaistuihin teoksiin, vaikka kuinka tarkkan yrittää olla.

Prinsessa haasteeseen tekemäni pistoolinaisen kuva: Asekädessä vain 4 sormea.
Potkaiseva nutturanainen: Miehen nilkat eri paksuiset. Pistoolin tähtäin ihan vituralla.
Sammakkosarjakuva: Pöydän takimmainen jalka ei ole samanlainen kuin etummainen. Ensimmäisen ruudun etualalla oleva sammakko ei ole sammakon näköinen.
Vikan ruudun kivimuuri ei ole oikessa perspektiivissä.

Ja nämä ovat vasta sellaisia virheitä joita itse huomasin.

[Rami Selin]

Mokattua tulee yleensä aina. Heti saatuani työni valmiiksi huomaan useimmiten, että olen mokannut esim. tekstissä. Kirjoitan melkolailla improvisoiden ja joskus mieleeni tulee kirjoittaessani lausetta parempi vaihtoehto. No lopputulos on se, että olen jotenkin kumman tavalla sekoittanut kaksi lausetta yhdeksi, eikä se kuulosta lainkaan luontevalta. E sitten lainkaan.
Piirrosvaiheessa virheitä ei tunnu tulevan. Näin karkeasti tehdyissä sarjiksissa ne eivät hypi silmille, vaikka olisivatkin olemassa.

[keijoahlqvist]

Höh? Minä en tee koskaan virheitä.

Lopputuloksessa kuuluukin olla rosoja jotka tekevät sen uskottavammaksi, inhimillisemmäksi ja heikompia tekijöitä rohkaisevaksi.

[FreakyMike]

Kerran on tullut tuo sormimoka, mutta ei se näytä kuvassa mitenkään kovin häiritsevältä. http://koti.mbnet.fi/wfan/kuvat/mv-monster.jpg

[Lind JR.]

huomasin kerran virheeni. aivan liian myöhään. olin raatanut sormet kipeinä yhtä mustavalkoista sarjakuva sivua joka oli aivan musta (melkein.)
olin tehnyt sen tavalliselle monistus parulle. siinä vaiheessa suoraan sanoen vitutti

[Mustekyynel]

Minä suhtaudun niin pakkomielteenomaisesti siihen, ettei yksikään vaate tai arpi ynnä muu yksityiskohta mene väärälle puolelle, että niitä virheitä ei tule.
Huomaan aina sarjakuvista tuollaiset virheet ja se on kirous, koska ne virheet sitten häiritsee. Vaikka: "Errare humanum est".

Kuitenkin saattaa olla että joku yksityiskohta joskus menee väärin. Itse asiassa muistan juuri yhden naispäähenkilön alkuperäisessä profiilissa, jotka aina teen, missä oli vyönsolki toisinpäin kuin sarjakuvassa. Sain mahdottoman hermoromahduksen ja jouduin vaihtamaan jok'ikisestä ruudusta sen nimenomaisen vyönsoljen. Suurille voimille kiitos etten ollut vielä ehtinyt tussata ääriviivoja...

Meikäläiselle ei kuitenkaan ole haittaa noista virheistä kosk'en julkaise sarjakuviani missään. Ne ovat liian huonoja sellaiseen.

[åke]

Kerran kun tein yhtä kuvaa vain omaksi huvikseni, päätin ottaa siitä kopioita ja värittää kopiot kolmella eri tavalla (päivä, ilta ja "pastilli"). Vasta värittäessäni huomasin, että yhdellä kuvan hahmolla oli toisessa kädessä hanska ja toisessa ei... voi harmi. Empä ole voinut muuta kuin yrittää korjailla virheitä leikkaa-liima taktiikalla ja korjauslakalla. No, virheistä oppii.