Lauantaina haastattelun kotimaista käsikirjoittaja/kustantaa itse projektinsa henkilöä.
Pääosin oli sitä haastattelujen normikaavaa innoitteista ja kaavailuista ja ja mitä tässä vaiheessa varmaan tulisi tehtyä yöllä herätettynä ja vähän herättämättäkin, selkärankapilotilla.
Mutta siinä käsikirjoittaja/piirtäjä yhteistyökysymyksissä oli se mikä ravisutti:
otin selvää mitä sivukorvausta maksetaan keskiarvona maailmalla ja menin sen mukaan
mikä jatkokysymyksessä oli 125€/sivu.
jotta piirtäjällä säilyy motivaatio
Tätähän eivät monet keskisuuret kustantamot ja suuretkaan maksa.
Siksi lehtiä tulee se 1-2/vuosi ja molemmilla, käsikirjoittajalla ja piirtäjällä on oltava muu palkallinen työ. Tarina on se ~20 lehteä pitkä.
Itselle tämä painokuluineen hyvän käytetyn auton hintainen per lehti panostus oli positiivisessa poikkeuksellisuudessaan tervetullut. Markkinointi kuulemma ei ihan ole toiminut täysin mutta 200 lehteä on saanut myytyä koska rahan kiertoprosessi sitä jatkuvuutta takaa.
Itse en usko taiteilijamyyttiin, köyhä taiteelleen kaiken antanut ei paljoa saa tiristettyä ja sekin olisi parempaa settiä jos voi päivittäin syödä ja asua jossain.
Useimpien sarjispiireissä olevien ihmisten kanssa (jotka puhuvat kanssani) ovat kovasti sen puolesta että tekijöille pitäisi maksaa enemmän mutta jännästi haluavat itsekin ihan päivittäin syödä ja asua jossain.
Ja ymmärtävät että vaikka julkaiseminen on tärkeää että meidän mallissa kaikille voisi maksaa tarkoittaa liian usein teoksen hinnan kipuamista yli kuluttajien kipurajan.
Utopioihin en ole uskonut sitten 1980-luvun, mutta tämän mallin yleistymistä toivon tai sen tavallaan optimin ( hyvin harvoin toteutuneen kenenkään kohdalla missään) eli yksi projekti [ lehti, albumi, sarja] palkallisesti joka mahdollistaa oman projektin jota seuraa palkallinen projekti.
Jos jotakuta kiinnostaa kyseessä oli Raimo Saastamoinen ja Totentanz comics.
Totentanz comics sivut
