Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[Antti Vainio]

Minua hämmästyttää tämä lehtien sarjakuvavihamielisyys, olisi kaikkien kannalta hyödyllistä jos meikäläiset tekijät saisivat albuminsa ensin julki viikkolehdissä ja sanomalehtien sunnuntaipainoksissa ennenkuin ne julkaistaisiin albumeina. Suomen kuvalehdessä Mämmilä ja pienemmässä mittakaavassa Monsieur Jean on erittäin suosittuja sarjakuvia. B. Virtanen ja Viivi ja Wagner on ilmiöitä. Sarjakuvia luetaan ja niistä pidetään mutta se kynnys mennä ostamaan albumi kirjakaupasta on pirun korkea. Vika ei ole siinä että lukijat olisivat typeriä vaan ongelma  on muualla. Lehtien markkinointipuolella näyttää olevan Hankenin käyneitä apinoita jotka ei inhoa vain sarjakuvia vaan myöskin  sitä journalistista puolta. Hyvä lehti olisi sellainen joka olisi pelkkiä mainoksia mutta josta tilaajat maksaisivat

[W]

Oletuksena että tuleeko vain piirtämällä toimeen vähän tökkii.
Mä tykkään puuhailla kaikenlaista. Ja nyt yllätyksekseni saan huomata että näin noviisina sarjakuvatekijänä opetan sarjakuvaa lapsille. Opiskelujeni ohessa häärään seuran puolella ja piirrän kun kerkeän. Opiskelutovereitani vaivaa jo kevät väsymys. Opiskelu on tylsää eikä hyviä juomajuhlia ole jokaiselle viikolle tiedossa.
Mulla on onni että sarjakuvien kanssa häärääminen on tehnyt elämästäni monipuolisen ja jännän. Joka kuukausi melkein joku uusi hanke toteutettavana. Olen kuitenkin hankkimassa sitä varmaa ammattia ja työllistymistä (luokanopettajaksi). Tulevaisuudessa toiveena tehdä sarjakuvaa josta olisi itsekkin ylpeä.

Näin opiskelijana kuitenkaan aika ei riitä. Nytkin olen yötä myöten tehnyt sarjakuvaa. Vaikken itseäni nysvääjänä pidä   teen luvattoman pitkään yhtäkin ruutua. Eli ekonomisesti ei niin fiksua. Sitä kuitenkin soisi muillekkin ihmisille sen intohimonsa jossa saa toteuttaa itseään. Mulle monipuolinen sarjakuvaan liittyvä toiminta, josta joskus saa rahaakin on yhden unelman täyttyminen.

[Piber]

Mulle monipuolinen sarjakuvaan liittyvä toiminta, josta joskus saa rahaakin on yhden unelman täyttyminen.

Juu tohon lauseeseen se kaikki kiteytyy ainaki mulle.
Monipuolinen toiminta ja mulla esmes sarjakuvan josta saa rahaa on vain yksi unelma.
Ei kannata jäädä rannalle ruikuttamaan.

[Timo Kähkönen]

...lehtien sarjakuvavihamielisyys...
...jotka ei inhoa vain sarjakuvia vaan myöskin  sitä journalistista puolta. Hyvä lehti olisi sellainen joka olisi pelkkiä mainoksia mutta josta tilaajat maksaisivat.

Tämä on minuakin ihmetyttänyt, kuka haluaa maksaa mainoksista ja kuka lukea pelkkiä mainoksia lehdistä, paitsi ne köyhät mummot, jotka juoksevat hakemaan sen halvimman maitopurkin? Ja nämä köyhät tarjousten perässä juoksijat eivät ehkä sittenkään ole se kohderyhmä, jolle lehti kannattaa suunnata.

Katsotaanpa asiaa toisin päin. Missä lehdissä on varsinkin kotimaisia sarjakuvia arvostava toimittaja/toimittajia?

Ilta-sanomat, Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat, Vihreä lanka, Kansan uutiset, Länsi-Väylä, Viva, Maaseudun Tulevaisuus, Aamulehti, Anna, Me-lehti, Hymy, Pellervo, Koululainen, Lemmikki. Tuliko tässä kaikki? On kai niitä muitakin.

Joissakin maakuntalehdissä on sarjakuvatuntijoita toimittajina, mutta suurin osa maakuntalehdistä näyttäisi katsovan mitä Hesari julkaisee ja nappaa niistä parhaat. Tässä olisi maakuntalehdille hyvä keino erottautua, alkaa julkaista kotimaista ensijulkaisuoikeudella.

[Curtvile]

Sarjiksilla on mahdollista tulla toimeen, kunhan hyväksy sen että ei vain tekemällä itse sarjakuvaa = käsikirjoitus/piirrostyö.
Taittaminen, kääntäminen, kustantaminen...

Mutta oikeasti se riippuu valinnoista ja siitä mitä laskee toimeentuloksi. Sarjakuva on toki taidettakin, mutta siinä on kaupallinen puolikin.
Vastakulttuurikin on markkinoitu ja enin osa markkinoinnista on
ulkoistettu todellisuudesta vieraantuneille apinoille.

sarjakuvaa ei voi verrata graduun. Molemmat vaativat kyllä selkänahkaa ja kestokykyä siinä missä ammattitaitoakin mutta kyse on eri asioista.
Ei omenoista ja appelsiineista vaan lavantaudista ja fuusiomasuunista.

Jos järjellä ajattelee on sarjakuvan tekeminen täysin kannattamaton uravalinta. ei suuren yleisön kunnioitusta, ei rahaa, ei vastakkaisen sukupuolen houkuttelumahdollisuutta (ehkä sen voikin rinnastaa graduun...) ja silti vaatii sydänverellä tehtyä työtä ja ajatusta.
Mutta saman voi laajentaa kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan.

A. Vainion vain mainoksia sisältävä lehti herätti ajatuksen. moniko tilaisi viikko/päivälehden jolla olisi sarjakuvasivujen lisäksi sarjakuvaliite tai ne sarjakuvasivut olisivat SIVUT kuten autoilu, talous, ruoka, urheilu jne?

[keijoahlqvist]

Sarjakuvaa tekemällä pitäisi tulla toimeen koska se on tuottavaa työtä. Kuten Curtvile viittasi, kynänvalmistaja, paperityöläinen, tietokonekauppias, kirjapainon toimistotyöntekijä, kustantamon osakkeenomistaja sekä sadat muuta saavat sarjakuvasta toimeentulonsa, jotkut jopa kokonaan.

Miten on mahdollista että ainoa joka ei saa toimeentuloaan sarjakuvasta on sen tekijä? Koska sarjakuvantekijä on pöljämpi kuin basisti.

[Antti Vainio]

Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden  luetuin sivu. Olen varmaan tyypillinen Pirkan lukija kun vilkaisen  ehkä sen niksipalstan ja jos siellä sattuu olemaan kiinostavasta maasta matkailujuttu niin senkin. Kaikki muu siinä on paskaa.
Toisaalta se niiden toimituspolitiikka vaikuttaa niin oudolta että ne varmaan vaatisi siihen sarjakuvaankin jotain Pirkkatuoteista kertovia tietoiskuja. Vähän vaikea kuvitella että vaikkapa joku Kespan porukka suostuisi piirtämään sarjakuvia vain Pirkka-tuotteita käyttävistä zombeista mutta mikäs siinä. Lukisin kyllä mielelläni sellaisenkin

[Timo Kähkönen]

...kynänvalmistaja, paperityöläinen, tietokonekauppias, kirjapainon toimistotyöntekijä, kustantamon osakkeenomistaja sekä sadat muuta saavat sarjakuvasta toimeentulonsa, jotkut jopa kokonaan. Miten on mahdollista että ainoa joka ei saa toimeentuloaan sarjakuvasta on sen tekijä?

Keijon sanat voitelevat verta vuotavaa sydäntä. Tässä kusetetaan niitä, jotka tekevät varsinaisen luovan työn, jonka työpanoksen ansiota on että näillä rutiinityöntekijöillä olisi töitä.

Jos tekijät haluavat lopettaa tällaisen sorron, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vaatia kunnollisia korvauksia. Jokainen, joka tekee pilkkahinnalla, sahaa sekä omaa oksaansa että muidenkin oksaa.

Toinen juttu on sitten kilpailu, esim. ulkomaisen syndikaattitavaran kanssa on kotimaisen vaikea kilpailla. Jos isokin lehti saa viikon stripit 20-40 eurolla, menee siinä kotimaisella tekijällä sormi suuhun. Siksi pitääkin myydä ensijulkaisuoikeus kalliilla, koska se voi jäädä pitkäksi aikaa ainoaksi korvaukseksi mitä sarjakuvasta saa.

Onneksi monet lehdet ovat valmiita maksamaan kotimaisesta reilusti enemmän kuin ulkomaisesta ja onneksi jotkut jopa eivät harkitsekaan ulkomaisen julkaisemista.

[Antti Vainio]

Rocky Tukholman Metro-lehdessä on tavattoman suosittu, minä monien muiden tapaan katson siitä Ruotsissa ollessa vain sen ja heitän lehden menemään. Mikä on siinä niin vaikeaa ymmärtää että kannattaa maksaa vähän enemmän kuin Karvisesta että erottuu?

[Monitor]

Olen tässä viime aikoina paljon lähetellyt lehdille näytteitä jos ne vaikka haluaisivat alkaa julkaisemaan mun sarjiksia. Monet eivät vastaa mitään, ja ne jotka vastaavat, kiittelevät kyllä kohteliaasti ja toteavat ettei niillä ole ainakaan tällä hetkellä aikomusta ottaa sarjakuvaa. Ja monet lehdet joilla oli ennen sarjis sivuillaan, eivät enää nykyään jostain kumman syystä ota niitä aineistoonsa. Tietenkään sarjakuvasta lehdelle ei makseta niin kuin mainoksista, päinvastoin, mutta ainakin minä itse luen lehdestä mieluummin sarjakuvaa kuin mainoksia  .

[Irene]

No suomalainen journalisti-ilmapiirihän on niin joustavaa ja avointa muutenkin, että sarjakuva-asenne on vain jäävuoren huippu. Muistellaanpas sitä Turun Sanomien pt:n lausuntoa, jonka mukaan naisia ei kannata ylentää kun jäävät ryökäleet heti äitiyslomalle ja mitä siitä työstä sitten tulee.

[tertsi]

mulla on semmoinen kuva, että aika moni kotimainen tekijä  tekee sitä "omaa juttuaan". Tinkimättömästi. Piiruakaan muuttamatta.
Sitten ihmetellään, kun ei kelpaa lehdille. Joustavuutta hyvä herrasväki.

Uskoisin, että mahikset myyntiin paranee myös, jos sarjakuvan ensivaikutelma (= ulkoasu) on miellyttävä esim. "haastavan" sijaan.
Pahitteeksi ei ole sekään, jos sarjakuvassa on myös niin kovin epämuodikas loppuvitsi.

[Timo Ronkainen]

Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden  luetuin sivu.

Pirkassa oli pitkään sarjakuva. Ruusuvuoren ja Rasin sarja, nimi ei tule mieleen. Enää ei ole. Samaten sarjakuva hävisi toisesta vastaavasta, ME-lehdestä, epäilemättä koska se annettiin oikealle kustantajalle tehtäväksi. Eikä taida muissakaan kauppojen jäsenlehdissä olla (Yhteishyvä jne).

Timo

[Timo Kähkönen]

...Pirkassa...
...ME-lehdestä...
...Yhteishyvä...

Eli niitä pommittamaan, Aura, Tertsi, Timo R. ja muut!

[tertsi]

Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee  semmoinen kuva, että Suomi on pullollaan loistavia sarjakuvia, joita typerät ja sokeat toimittajat ei vain huomaa.

Niitähän voisi vaikka esitellä täällä Kvaakissa. Ihan vaan mielenkiinnon vuoksi.

Sen kyllä allekirjoitan, että sellaisia palkkioita on vaikea saada, joilla voisi elää esim. merkonomin elämää. Pitäisi räätälöidä sarjakuva jollekin lehdelle siten, että se kelpaisi myös muulle yleisölle.

Vaikea homma.