Tervepä terve, oikea nimeni on Tero ja ikää on kertynyt vuodesta 1975 lähtien jo 34 vuotta. Ylioppilas ja melkein valmis merkonomi, työt kutsuivat jäi kesken. Pääosa aikuisiästä mennyt Filmtownin leivissä, joten elokuvatietämykseni on mennyt vääjäämättä ohi huterasta sarjakuvatietokannastani. Kotoisin olen Turusta ja nykyään asun Raisiossa. Vuoden verran yritin musiikkiin ja elokuviin keskittynyttä liikettäkin Turun Keskustassa, T:mi Black Flag, ehkäpä joku teistä siellä poikkesikin. Olisi vain pitänyt aloittaa ennen nettiaikakautta, niin olisi voinut lähteä menestymäänkin. Nykyisin vaikutan Turun Yliopistonkadun R-kioskin esimiehenä ja olen tyytyväinen elämääni. Tiesittekö muuten, että Lehtipisteet voivat itse vaikuttaa siihen mitä valikoimissaan pitävät, joten tuon hyllyn vaalimisesta onkin tullut mieleisin osa työtäni. Tietysti jos joku titteli ei vain liiku, poistuu se valikoimista, jolloin se pitää tilata uudestaan, mikäli sen hyllyssään halajaa nähdä.
Sarjakuvainnostukseni alkoi varmaan noin 5-vuotiaana, kun äitini osti minulle Kupittaan kioskista Batman-lehden, vai olikohan se Lepakkomies nimellä. Vaikken osannut edes lukea, oli tuota jännittävää selailla. Lukemaan opittuani ensimmäinen tuttavuus oli luonnollisesti Aku Ankka, johon myös liittyy yksi elämäni suurimmista murhenäytelmistä. Sain pappani mökkinaapurilta vuosikertatokulla vanhoja Aku Ankkoja ja Retuja ja Kumppaneita 50- ja 60-luvuilta, enkä vielä tiennyt tuolloin mitään noiden arvosta. Vein ne sitten luettuani vaihdossa Turun Kaskenkadulla sijainneeseen divariin ja sainkohan niistä peräti 10 penniä kappaleelta. Jälkikäteen asianlaidan tajuttuani olisin halunnut piestä tuon vanhan huijaripaskan ja tekisin sen varmaan vielä tänäkin päivänä jos vastaan kävelisi. En siis tarkoita divaria, joka oli pidempään Itäisen Pitkäkadun ja Kaskentien kulmassa, vaan jossakin Kaskenkadulla Itäisen Rantakadun ja Itäisen Pitkäkadun välissä. Olin jo tuolloin hyvin tarkka siitä miten lehtiäni luin, enkä ole varmaan ikänäni tehnyt yhteenkään lehteen lukutaitosta keskelle, sutannut, tai heitteille jättänyt, joten tiedän kyllä, että nuo olivat keräilykappaleita, lukuunottamatta nimileimaa jokaisen lehden etukannen yläkulmassa. Keräilyni on myös aina kulkenut sykleissä kulloisenkin innostukseni mukaan ja tekee niin edelleen, vain sillä erotuksella, että olen jo oppinut olemaan luopumatta sarjakuvista, joista olen joskus pitänyt, mutta jotka eivät vain juuri nyt innosta. Isäpuoleni oli sen verran kova kouluttaja, että ylimääräistä rahaa harrastukseeni ei perheen kautta herunut, mutta aloin tienaamaan omia rahojani jo alta 10-vuotiaana keräilemällä pulloja ja dyykkailemalla lehtiroskiksia, joista aina silloin tällöin kaikkea kivaa divariin vaihtoon löytyi. Useimmiten kuitenkin vain Tarzaneita ja Aku Ankkoja. Kolmannella luokalla jouduin ensimmäisen kerran myymään silloiset Aku Ankan taskukirjani pois, jotta sain rahat uusiin luistimiin, joita isäpuoleni ei suostunut ostamaan, koska hänen mielestään huoneeni oli jo tuolloin liian täynnä sarjakuvia, jotka voisi muuttaa rahaksi. Paradoksaalista käytöstä mieheltä, joka minut kuitenkin ensimmäisen kerran divariin vei pari vuotta tuota aiemmin. Taisi olla vielä nykyäänkin toimiva Brahenkadun divari, josta ostin kolme albumia, joiden kannet muistan vieläkin hämärästi. Taisi olla pari Teräsmiestä, joissa toisessa kannessa oli kaksi Teräsmiestä vaalealla pohjalla ja joitakin värikuplia, toinen oli joku Teräsmies vastaan Muhammed Ali. Kolmas taisi olla Hämähäkkimiesalbumi, jossa joku vihreisiin trikoisiin sonnustautunut veikkonen hyökkää albumin alakulmasta joillakin lasersäteillä silmistään kohti Hämistä. Kirjastosta tuli koluttua läpi kaikki sarjakuvat ja aikuistenkin osastolle uskaltauduin jo varmaan noin 12-vanhana. Vahingossa on siis tullut luettua jo tuolloin kaikki saatavilla olleet Spiritit, Suuret Sarjakuvakirjat, Krazy Katit ja vastaavat. Jumalaton näytelmä oli hyllyn ehdoton helmi. Lucky Luket, Asterixit ja Tintit olivat tetysti lastenpuolelta noita kestosuosikkeja, joita tuli lainailtua useampaankin kertaan. Aku Ankkojen lisäksi keräsin hyllyyni Marvel-sarjakuvia 80-luvulla. Parhaimmillaan taisi hyllystä löytyä kaikki Ihmeneloset ja Hulkit, joihin kyllästyttyäni keräsin kaikki Hämikset, poislukien tietysti nuo vanhemmat ihmesarjat jostakin 60-luvulta. Judge Dreddin kansi hyökkäsi myös aikanaan lehtihyllystä silmiini ihan ensimmäisestä numerosta alkaen "Ja nyt hyvät urheilun ystävät alkaa... SOTA!", olin myyty. Conan barbaarista innostuin vasta myöhemmin, mutta nyt jo nuokin löytyvät kaikki hyllystä 70-luvun numeroita lukuunottamatta, liian suolainen hinta. Suurin viholliseni alaikäisenä harrastukselleni oli isäpuoleni lisäksi pelihimoni, ja olen monasti myynyt lehtiä pelkästään saadakseni rahaa peliautomaatteihin. Pahin moka tapahtui yläasteella, jolloin möin Keltaisessa Pörssissä Aku Ankan vuosikertoja 750 markan edestä ja pelasin rahat samana päivänä ne saatuani, voi kun tuntui hyvältä sen jälkeen.
Joskus armeijan jälkeen luettuani siellä enemmän Druuna-osaston sarjakuvia luonnollisista syistä, menetin kiinnostukseni täysin sarjakuviin. Keskityin kirjallisuuteen ja filosofiaan ja luulin olevani se poika, joka tiesi kaikesta kaiken ja ihmisen olevan parempi ihminen, jos on jaksanut pysyä hereillä luettuaan Saarista, Sartrea tai Schopenhaueria. Tuota kirjallista kautta kesti varmaan likemmäs kymmenen vuotta, enkä edes muista mikä sytytti jälleen intohimoni sarjakuviin. Näköjään alkaa jo lähimuisti menemään ja lapsuusmuistot pysyvät paremmin mielessä, kiitos kuningas alkoholi ja alkava dementia. Tänä päivänä olen löytänyt jonkinlaisen harmonian harrastusteni välillä ja ne eivät enää sulje toisiaan pois.
Tällä haavaa hyllystäni löytyy sarjakuvia varmaan noin tuhannen kappaletta, ei siis suuren suurta määrää. Pääosassa Tex Willeriä ja muita lännensarjakuvia, niiden lisäksi Aku Ankan taskukirjat 1-80 ensimmäisinä painoksia, poislukien numero 1, Conan Barbaarit, Preachereitä, Alixeja, Zoomit, Super Ässät, Diabolikeja, Judge Dredejä, Nemesikset, Judge Andersonit, Halo Jonesit, Alan Moorea, Hellboyta, Loboja, Aku Ankan näköispainoksia, Aku Ankan Juhlasarjat 1-10, Minä Aku Ankka ja muut sarjan albumit, Don Rosaa, Bilaleita, Far Sideja sun muita yksittäisiä helmiä.
Jos jaksaisin jäsennellä tekstini ymmrrettävämpään ja yhteneväisempään muotoon, voisin varmasti jatkaa vuodatustani ja muisteloitani loputtomiin ja kyllästymispisteeseen asti, todennäköisesti se jo ylitettiinkin, mutta tyydytään nyt tällä erää tähän.
