Tintti

[echramath]

On se vähän liian ylilyövä poliittisesti ollut silloinkin, tuon linkittämäni artikkelin mukaan. Mutta kaksi sivua Neuvostojen maata ilmestyi väreissä jo 1929 Le Petit Vingtièmen joulunumerossa.

Lisäksi aika typerää propagandaa vielä, kansalaisten vainon ohella siinä kuvataan, miten tehtaat eivät toimi oikeasti vaan niissä poltetaan olkia savun tuottamiseksi, olisiko joku uskonut sellaista maasta, joka kokosi muutamassa vuodessa toistasataatuhatta panssariajoneuvoa ja ajoi niillä Berliiniin? Muut esi-Tintit sentään puljaavat tutummilla stereotypioilla (amerikkalainen teollisuushan kuvataan lähinnä erittäin edistyneeksi ja Suomesta löytyy edelleen ihmisiä, joiden käsityksen mukaan Tintti Afrikassa on ihan realistinen teos)

[Ördög]

Pariisissa avataan huomenna suuri Hergé-aiheinen näyttely, missä piirtäjän "pimeät puolet" tuodaan esille. Mutta samalla tehdään selväksi miten monipuolinen taiteilija hän oli. Esillä on tietenkin sarjakuvaoriginaaleja, mutta myös monsieur Remin abstrakteja maalauksia ja julisteita.

http://www.grandpalais.fr/en/event/herge
http://www.20minutes.fr/culture/1931695-20160927-herge-grand-palais-pere-tintin-enfin-reconnu-tant-artiste
http://www.lefigaro.fr/arts-expositions/2016/09/27/03015-20160927ARTFIG00233-tintin-l-exposition-herge-du-grand-palais-en-5-etapes-clefs.php
https://www.yahoo.com/news/blistering-barnacles-exhibition-shows-tintin-creators-dark-side-185141998.html

Paris (AFP) - A huge new exhibition about Tintin creator Herge does not shy away from showing how the cartoonist pined to be taken seriously as an artist nor his shame at his passivity during the Nazi occupation of Belgium.

"Herge", which opens Wednesday at the Grand Palais in Paris, aims to lift some of the mystery that surrounds the enigmatic Belgian cartoonist Georges Remi, who lived in the shadow of his boy hero.

It shows how the runaway success of the adventures of the young reporter became both a blessing and a curse for Herge, frustrating his hopes of being seen as an abstract painter.

Nor does the exhibition, which claims to be the biggest retrospective of the artist ever assembled, try to gloss over his wartime work for a collaborationist Belgian newspaper.

Curator Jerome Neutres told AFP that although a section of the show was dedicated to his work during the war, "an art exhibition is not a court of history".

"The period was a great source of pain for Herge," he said. "He himself greatly regretted his cowardice."

Like very many others, Neutres argued, the cartoonist slipped into a kind of "passivity and neutrality" after the German army occupied Belgium in 1940.

"He felt very guilty although he did not collaborate actively," Neutres added. "There is an interview in the show where he is clearly marked by this and it remains a stain on his career."

----
Neutres said the main aim of the show, which runs till January 15, was to show the breadth of Herge's talent, not just as a great storyteller and artist but a brilliant graphic designer.

"We believe that from the beginning Herge positioned himself as an artist with a capital 'A'," who sought inspiration from painters as diverse as Holbein, Miro and Rembrandt.
----
Tintin first appeared in the conservative Catholic newspaper Le Vingtieme Siecle (The 20th Century) in 1929, and the first book "Tintin in the Land of the Soviets" a year later.

A new edition of the book will published for the first time in colour in January in time for the centenary of the Russian revolution.

[Garwin]

Tänään ostin Kouvolan Suomalaisesta Sikaarit ja Mustan saaren....oli ihan reilusti hyllyssä.

No, tuon luettuani päätin minäkin sitten lopulta mennä Kouvolan Suomalaiseen ja ostin kaikki 3 kirjaa, vajaat 60 euroa (syödään vähän aikaa kaurapuuroa!). Myyjä sanoi että niitä on kyselty kun ovat loppu monesta paikasta. Vielä oli hyllyssä joitakin kappaleita.

[VesaK]

Lisäksi aika typerää propagandaa vielä, kansalaisten vainon ohella siinä kuvataan, miten tehtaat eivät toimi oikeasti vaan niissä poltetaan olkia savun tuottamiseksi

Niin, kertauksen vuoksi vielä, Hergé oli saanut "Isältään" ohjeet kopsata kaikki neuvostomaan rappion kuvaukset suoraan Joseph Douillet'n kirjasta Moscou sans voiles (Hunnuton Moskova, suom. 1928). Douillet oli toiminut Rostovissa Belgian konsulina, ja hänen sanoja säästelemätön opuksensa oli ainoa lähdemateriaali mitä Hergéllä oli.
Nuori partiopoika Georges siirsi Tintin seikkailuun uskollisesti aivan kaiken mitä Douillet kertoi. Jaa aivan kaikenko? Ei, tarinat bolsevikkien valtakunnassa vallitsevasta seksuaalisesta turmiosta ja rivoudesta "tipahtivat" Tintin tarinasta pois.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Douillet
 

[Timo Ronkainen]

VesaK:lta lainattuna olen tuon Hunnuttoman Moskovan lukenut ja siinä todellakin on moni asia ihan suoraan repästy Tinttiin melkeinpä semmoisenaan, etteikö tulleet esille peräti samassa järjestyksessä!

Timo

[VesaK]

Aika tavalla juu. Douillet ei suinkaan ollut puolueeton, vaikka asettuikin kirjassaan kansalaisten puolelle bolsevikkeja vastaan. Konsulina toimiessaan hän oli tottunut diplomaattikohteluun, shamppanjakekkereihin jne., tsaarilliseen menoon jota bolsevikit eivät jatkaneet.
Kun Douilletin valitus heikkenevistä oloista alkoi käydä liian kiivaaksi, hänet nakattiin tyrmään ja karkoitettiin Neuvosto-Venäjältä. Sen jälkeen "Hunnuton Moskova" syntyi pikapikaa.
Hergéä sinisilmäisyys kadutti jo varhain. Tintti Neuvostojen maassa -sarjasta tuli äkkiä kovan propagandan väline, ja sitä muokkailtiin Remiltä lupaa kysymättä eri tarkoituksiin. Niinpä hän ilmoitti vuonna 1936, että "painolevyt ovat vaurioituneet" eikä halunnut myöhemminkään uusintapainosta Neuvostojen maasta.
Hergé ei taipunut eikä nöyrtynyt edes silloin, kun saksalainen kustantaja asiaa kysyi Belgian valloituksen aikana.
Pistää miettimään, onko Sinisessä lootuksessa vilahtava "Poldavian konsuli" -hahmo kenties piikki Hergéltä "innoittajansa" suuntaan.
 

[Reijo Valta]

Pistää miettimään, onko Sinisessä lootuksessa vilahtava "Poldavian konsuli" -hahmo kenties piikki Hergéltä "innoittajansa" suuntaan.

Olen miettinyt samaa. Naamioitumisen ja parrasta vetämisen teemat toistuvat Sinisen lootuksen jälkeenkin Särkyneessä korvassa.

Olen näköjään kirjaankin kirjoittanut:

Poldavian konsuli - Sinisen lootuksen asiakkaita. Mitsuhirato luulee häntä naamioituneeksi Tintiksi. Hahmon esikuvana on luultavasti Belgian Rostovin konsuli Joseph Douillet, jonka "Hunnuton Moskova" teoksen pohjalta Hergé käsikirjoitti Tintin Neuvostojen maassa. Opittuaan Sinisen lootuksen myötä lähdekritiikin merkityksen Hergé tahtoi varmaan ottaa alter egonsa Tintin kautta etäisyyttä Douilletiin: kaikki jotka muistuttavat Tinttiä eivät ole Tinttejä. Saman yhdennäköisyyden ja parrasta vetämisen idean Hergé toistaa Särkyneessä korvassa (s. 21-23), mutta tuolloin epäilijät ovat Ramon Bada ja Alonzo Perez. Ensiesiintyminen: Sininen lootus, sivu 54, ruutu 5.

Lieneekö ranskassa "vetää parrasta" sanonnalla sama merkitys kuin suomessa?

[Reijo Valta]

Janne Pyykkö on luennoinut auringonpimennyksistä ja alkukevennyksenä on käsitellyt Auringon temppelin pimennystä ja ruotii Hergén lähdetyöskentelyn tarkkuutta ja loogisuutta.

[Reijo Valta]

Neuvostojen maan värillisen kannen ovat Le Mondessa paljastaneet.

[Sigma]

Neuvostojen maan värillisen kannen ovat Le Mondessa paljastaneet.

Tuleekohan koskaan suomeksi? Tai ehkä otan värikynät esiin ja teen tästä oman värityskirjani. 

[MTT]

Tuleekohan koskaan suomeksi? Tai ehkä otan värikynät esiin ja teen tästä oman värityskirjani. 

Tai sitten tässä olisi ainesta kvaak kilpailuksi ?

Varataan jokaiselle sivulle peräkkäinen paikka uudessa keskustelussa. Sitten kisaan saa ilmoittautua kuka haluaa (ja mahtuu mukaan). Valmis sivu esitetään sille kuuluvassa ja varatussa slotissa.

Sitten me muut voidaan lukea ja arvioida valmiit sivut.

 

[Janne]

Oletan että tuota tarinaa ei ole väritystä lukuun ottamatta muutettu millään tavalla.

[Pässi]

Ottokarin valtikka ei ole kaikkein parhaimpia Tintin seikkailuja, mutta historiallisen kontekstin vuoksi se on yksi kiinnostavimmista teoksista koko sarjassa. Tarina ei kerro oikeasti mistään valtikan metsästämisestä, vaan natsi-Saksan laajenemisesta 30-luvun Euroopassa. On mielenkiintoista nähdä miten tämä välittyy alkuperäisessä versiossa.

[hdc]

Minä pidän kyllä Ottokarin valtikasta, olen joskus maininnut sen albumiksi jossa sarja kehittyy oikeasti hyväksi (Sininen lootus, Musta saari ja Särkynyt korva ovat parempia kuin ihan ensimmäiset mutta...) eli kiinnostaa kyllä millainen se on alunperin ollut.

[J Lehto]

Minä pidän kyllä Ottokarin valtikasta, olen joskus maininnut sen albumiksi jossa sarja kehittyy oikeasti hyväksi

Samaa mieltä, semmonen kokonaisuutta
koskeva laadullinen harppaus siinä tapahtuu