Miksi Fingerporin kaltaista underground-sarjakuvaa oikein julkaistaan valtalehdissä?
Miksi ihmeessä sarjakuvan lukijan tarvitsee ajatella aamupöydässä kahvia juodessaan? Kaikkia instuutiota, pyhiä ja populaareja, joutuu katselemaan uusista häiritsevistä näkökulmista. Miksi sarjakuva ei voi olla vain hauska ilman että siinä on outoja sävyjä?
Mikä oikein on tekijän tarkoitus?