Saba jatkuu vielä ainakin toistaiseksi ja samalla konseptilla. Suomalaisessa sarjakuvassa on niin pienet piirit, että nimettömyyden tarkoitus on nimen omaan vauhdittaa keskustelua ja tuoda esiin uusiakin näkemyksiä. Tähän mennessä kaikki keskustelijat ovat sieltä pienestä piiristä löytyneet, satunnaisia kadunmiehiä ei ole mukana 
Tämä ei nyt ole mikään maailmankaikkeuden oleellisin asia mutta vastauksesi herätti kuitenkin hieman ihmetystä. Olen samoilla linjoilla, että nimettömänä on helpompi sanoa asioita, joista kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta riskinä on se, että tulee lauottua hätäisiä mielipiteitä, joiden huono muotoilu peittää todellisen idean alleen. Lukijat siis vain provosoituvat eivätkä jää miettimään, että oliko tuossa lausunnossa oikeasti jotain ideaa. Nettikeskusteluissa tähän törmää turhan usein, joten painetussa sanassa näkisin mielummin hiotumpaa tekstiä. Kun asioita pyörittelee hetken mielessään, niin ne pystyy esittämään vakuuttavammassa muodossa lukijoille, jolloin uusilla näkemyksillä on enemmän painoarvoa. Jos omaa näkemystään ei pysty esittämään vakuuttavammin pienen pohdiskelun jälkeen, niin tuskin se sitten niin on hyvä kanta, että sitä kannattaa kaikille huudella. Oleellistahan kait kuitenkin on kehittää sarjakuvakenttää elinvoimaisemmaksi. Se onnistuu eri näkemyksiä punnitsemalla rakentavassa hengessä.
Keskustelut käydään siis sarjakuvien pienessä piiristä, mutta ne julkaistaan nimettöminä. Kenen reaktiota te pelkäätte? Voisi kuvitella, että piirissä pyörijät joko ottivat osaa keskusteluun tai tunnistavat keskustelijat mielipiteistä, sillä varmaan näistä asioista on ennenkin puhuttu. Ja kaipa sarjakuvatoimijoillakin saa olla erilaisia mielipiteitä? Vai eikö Kaltsun sarjakuva ollutkaan huumoria? Pienen piirin jäsenet pukeutuvat kaapuihin ja määrittävät jumalaisen totuuden, jota edes jäsenet eivät saa kyseenalaistaa. Vasta kun vanha johto kuukahtaa, niin uudet johtajat uskaltavat hivuttaa pari uutta ideaa toimintalistalle. Ei kuulosta uskottavalta. Jos kokoomusnuoret uskaltavat sanoa ihan levottomia asioita omalla nimellään, niin varmaan myös sarjakuvataiteilijat uskaltavat esittää ideoitaan sarjakuvafestareiden sisällöstä tai pilakuvien tekemisestä ilman huolta kanssataiteilijoiden tuomitsevista katseista. Jos eivät uskalla, niin tilanne on huolestuttava.
Jäljelle jää siis piirin ulkopuoliset. He eivät tunne näitä ihmisiä, joten on aivan sama onko käytössä nimimerkki vai oikea nimi. Yhtä tuntemattomia molemmat. Vaikea siis käsittää keneltä te suojaudutte anonyymiteetin taakse.
Minustakin on mukavampaa jos mielipiteet kerrotaan omalla nimellä. Nimimerkin käyttö on niin... nettimäistä? Kvaakkilaista?
Samaa mieltä. Toisaalta kvaakin nimimerkeissä ei paljoa mielikuvitus kukoista: tmielone, VesaK, Petteri Oja, Reima Mäkinen, jne. Helppohan se on huudella, kun kukaan ei pysty noista päättelemään kenestä on todellisuudessa kyse.
Äänestys