Nehän on tärkeitä jotta osaa sijoittaa taideluoma-tuotteen taiteen ja-tai viihteen kentällä oikeaan kontekstiin. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta nekin objektiivisen suotimen kautta.
Objektiivisen? Tiedän kyllä sanan tarkoituksen, mutta ollaankos me nyt samassa aiheessa?
Julkimoiden arvostelussa kiinnitti huomiota siihen, että tämä tuntui, ei nyt puffitekstiltä sentään, mutta siltä että kriitikko haluaisi pitää ja arvostaa teosta, mutta ei voi ,eikä myöskään voi sanoa sitä.
Kriitikkojen objektiivisuus on vieras käsite. Julkimot ei ollut minusta erikoinen, jostakusta se voi ollakin, mutta Römpötin arvioista jäi selkeä tuntu epäterveestä itsekritiikistä.
Se ei minusta palvele tarkoitusta puolesta eikä vastaan.
Vaikkakin oli odotettavissa. Teilausta en teokselle soisi missään, mutta kritiikin tasa-arvoistumista kuitenkin.
