Olen ollut aika paljon duunin puolesta markkinointi- ja myyntivalmennuksissa ja niissä kuulee puhuttavan siitä, että tiukat kohderyhmät alkavat olla vanhentunutta ajattelua. Kuluttajat on pirstoutuneet pienemmiksi ja pienemmiksi ryhmiksi joiden tottumuksia on yhä vaikeampi ennakoida. Tästä puhui esim. futurologi Alvin Toffler jo yli 30 vuotta sitten (esim. kirjassa "Future Shock"). Esim. autokauppiaan on turha tehdä mitään ratkaisuja vielä sen perusteella, että ovesta tulee sisään 30-vuotias nainen, vaan henkilökohtaiset tarpeet on kartoitettava ensin.
Tottakai on tyhmää markkinoida Jane Austen-henkistä mangaa ensisijaisesti pojille, mutta väitän että tiukka kohderyhmäajattelu saattaa olla ajastaan jäljessä. Gunnm on muuten hyvä esimerkki, siitä voi innostua 40-vuotias inssimies tai 12-vuotias tyttö.
Lajittelua on kuitenkin pakko tehdä jo sen vuoksi että asiakkaat ylipäätään löytää etsimänsä. Jos yli 200 neliön liike on täynnä sarjakuvia, on pakko lajitella ne lasten- ja aikuisten, ja tyttöjen- ja poikien sarjakuviin.
Nykyisin asiakkaan tarvekartoitus on hittisana, varsinkin konsulttipiireissä. Toteutus on ihan muuta. Lehden toimituksessa saatetaan viettää aamupäivä kokoushuoneessa pohtimassa mikä juttu tavoittaa oikeat lukijat milläkin palstalla, mutta loppujen lopuksi sijoittelu tapahtuu täysin mutu-tuntumalla. Todellisuudessa ainoa hyötyjä on konsultti.
Väitän että Japanin sarjakuvamarkkinat on niin valtavat, että siellä on pakko tehdä yksityiskohtaisia suunnitelmia sarjakuvan lajin suhteen lukijoiden tavoittamiseksi ja erottuakseen kilpailijoista. Montako sivua taistelu kestää, riittääkö hameen nostelu vai paljastetaanko rinnat, millaiset hiukset päähenkilöllä on, mitä maneereja hänellä on ja onko hänen asunsa tarpeeksi yksilöllinen cosplayta-ajatellen. Tämä tietysti johtaa siihen, että sisältö tuppaa jäämään toiseksi ulkoisen koreuden tieltä.
Remote-mangaa luin ekan osan, ja yhtäkkiä kirjan puolivälin jaksoissa päähenkilön hame nousee useassa kohtauksessa "flip!" Ilmeisesti lehtijulkaisun aikaan lukijatutkimus osoitti että sarjalle pitää saada lisää lukijoita, ja mimmi pistettiin paljastelemaan. Raakaa, lukijoita kosiskelevaa bisnestä josta taide on kaukana. Japanissa sarjakuvat ovat teollisuutta.