Pakkohan tuo suomiversio oli kaivaa hyllystä esiin ja lukea uudelleen tämän ketjun innoittamana. Edelleen yhtä hulvaton meno, epäterveen mielikuvituksen ylistyslaulu, joka pakottaa lukijan punnitsemaan omaa huumorintajuaan. Lopetus on hyvä mielestäni sellaisenaankin, ja uutta itselleni oli se, että tarina jossain päin jatkuukin vielä.
Ainoa asia, jota hieman ihmettelen, on se, miten Reaganin pää päätyi Edin pippelin päähän. Hammaskeijuhan ilmeisesti hoiti sen irtokäden Edin tyynyn alle? Mutta selittyykö Reagan jossain päin albumia, ei kai?
Ei sen puoleen, ettäkö tällä olisi jotain merkitystä...