Itsekritiikki

[Jukka]

Miksi se on muka niin vaikeaa myöntää, että joskus tulee blokkeja, niin elämässä yleensä kuin taiteessakin. Joskus ei vaan pysty. Piste.

[ökpö]

Miksi se on muka niin vaikeaa myöntää, että joskus tulee blokkeja, niin elämässä yleensä kuin taiteessakin. Joskus ei vaan pysty. Piste.

Outoa "kyllä se siitä" -mentaliteetin soveltamista. Mutta kaipa jostain aina löytyy se yks jonka on käytävä möläyttämässä ongelmistaan keskusteleville, että älkää huolehtiko niin kovasti, kyllä kaikki järjestyy.

[Jukka]

Outoa "kyllä se siitä" -mentaliteetin soveltamista. Mutta kaipa jostain aina löytyy se yks jonka on käytävä möläyttämässä ongelmistaan keskusteleville, että älkää huolehtiko niin kovasti, kyllä kaikki järjestyy.

Nyt meni ohi.

[Aura]

Ja aina pitää kokeilla uutta, jopa itselle vastenmielisiä tyylejä ja tekniikoita. Mangapiirtäjät maisemamaalauskurssille!

Jeps, tulipa huomattua, miten blokista pääsi ainakin osittain eroon kun aloin kokeilla kaikkea uutta ja yritin aktiivisesti tehdä jotain ei-mangatyylistä. Liekö syynä sitten uutuudenviehätys, uusi näkökulma asioihin vai se että alkoi vain tehdä ja pääsi kynnyksen yli... tai ehkä se että todisti itselleen että pystyy tekemään muutakin kuin mangaa, mikä on elintärkeää työmahdollisuuksien kannalta... mutta jokin asia ratkesi. Pitää harjoitella taas enemmän kunhan on aikaa.

Käsitys omasta jäljestä amatöörimäisenä johtuu just siitä asennevirheestä että sun pitäis pyrkiä johonkin ennaltamiellettyyn jälkeen kun taiteessa on kysymys oman jäljen luomisesta.

Tee, äläkä kritisoi tuloksia. Aina kun piirros on valmis ja se näyttää oudolta, kysymys ei ole siitä että se ei olisi hyvä, vaan siitä ettei se vastaa ennakkomielikuvaasi. Joku muu löytää sen.

Tositarinoissa ei ole tietoakaan hallitusta jäljestä tai anatomiasta, ja se on ihan jees. Mutta se tyyli, minkä olen valinnut Narullaan ja mitä erittäin suuri osa "mangatyylistä" edustaa, vaatii tiettyä realistisuutta. Vaikka hahmot ovat karrikoituja pitää niillä olla joissain määrin toimiva anatomia, joka pohjautuu realistiseen anatomiaan vaikka ei täysin realistinen olisikaan. Huonosti piirretty käsi on huonosti piirretty käsi, siinä ei auta sanoa että "tää kuuluu vaan mun tyyliin" vaan pitäisi istuttaa itsensä piirtämään mallista ja opettelemaan tekemään se oikein.

[keijoahlqvist]

Vaikka hahmot ovat karrikoituja pitää niillä olla joissain määrin toimiva anatomia, joka pohjautuu realistiseen anatomiaan vaikka ei täysin realistinen olisikaan. Huonosti piirretty käsi on huonosti piirretty käsi

... vaikka olisi tunnustetun mestarin tekemä. Huolestuttavaa esikuvissa on se, että niiltä kopioidaan virheetkin.

Silmiin pomppasi tänään Tezukan moka: korva keskellä poskea. Ja mies on opiskellut lääketiedettä!


Mutta!
Ei tuo tarinaa heikennä hiukkaakaan. (Paitsi minulla joka kiinnitin asiaan huomiota mutta se johtuukin ammatista.)

[Ossi Hiekkala]

Silmiin pomppasi tänään Tezukan moka: korva keskellä poskea. Ja mies on opiskellut lääketiedettä!

Ööh... etkö sitten huomannut, että sen silmä on otsassa? Jos sen hyväksyy, niin ei luulisi korvankaan tuntuvan enää virheeltä.

[keijoahlqvist]

Ööh... etkö sitten huomannut, että sen silmä on otsassa? Jos sen hyväksyy, niin ei luulisi korvankaan tuntuvan enää virheeltä.

Huomasin, mutta sen olen oppinu nielemään sarjakuvassa. Tuo munkki on vielä sarjiksen sisälläki tyylitelty hahmo, sarjishahmon kuvitettua kertomusta. Korva vaan hyppää mun silmään kun tuossa kohtaa ei pitäisi olla mitään.

[Timo Ronkainen]

No ei stna. Korjatahan se pitää. 

[Aura]

Silmiin pomppasi tänään Tezukan moka: korva keskellä poskea. Ja mies on opiskellut lääketiedettä!

Mutta ei tuosta kuvasta tule sellaista oloa että "ohhoh, onpas tökerösti tehty kuva, selvästi piirtäjän pitää vielä kehittyä..."

[mastermind]

Itselläni on sellainen ongelma, että kun alan piirtämään niin kun huomaan miten surkeita piirrustukseni ovat, niin jätän helposti sarjakuvan kesken, eikä näin ollen piirrustustaitoni saa edes mahdollisuutta päästä kehittymään. Eikä sitä voi liiaksi itsekritiikiksi sanoa, sillä piirustukseni ovat todella kuraa. Ehkäpä pitäisi pysytellä pelkässä käsikirjoittamisessa...

[AapoK]

Joskus itsekriittisyys painaa tosi pahasti kun ei meinaa mistään tulla oikeasti mitään. Jokainen viiva menee vähän sinne päin tai tulee liikaa/liian vähän mustaa. Ja tuohon sitten lipsahti taasen...

Kuitenkin lopputulos voi näyttää miltä näyttää, mutta selatessa itse myöhemmin omia töitään huomaa, että kun sisälle ytimeen pääsee, ei yksi tai vähän useampi pieni moka haittaa. Ja joku "moka" voi ajan kuluessa muuttua hienoksi yksityiskohdaksi. Joku tulee sitten vastaan ja sanoo notta hiton hieno ruutu. Turha kiduttaa itseään liialla kriittisyydellä.

[keijoahlqvist]

Aapo K on tajunnut.

Rannan Villen improkursseilla opittiin paljon.

Kun tehtiin Draamattua, Ville piti Raamattu-aiheisia imporharjoituksia: antoi aiheen ja 6 minuuttia aikaa piirtää sivu (ja sitä rataa, monisivuisiakin pätkiä). Ihmisillä ei ollut aikaa murehtia piirrusjälkeään, idea piti saada paperille ja vähän äkkiä.

Lopulta kävi monelle niin, että ajan kanssa, itsekritiikin puristamana ja nykertäen toteutetun osuuden sijasta lopulliseen julkaisuun pääsi kekseliäs ja raikas imporharjoitus.

Kun piirtää muutaman sata sivua pikasarjakuvia, on paitsi hauskaa ja voi nauttia itse kuvakerronnasta (joka yleensä katoaa nysvätessä, syntyy vain peräkkäisiä tilannekuvia joita pitää ommella yhteen teksteillä), vielä oppii kuva kuvalta hallitsemaan kättänsä paremmin. Kuvista tulee paitsi rikkaita, myös tunnistettavia.

[Curtvile]

Rannan Villen improkursseilla opittiin paljon. ...
Lopulta kävi monelle niin, että ajan kanssa, itsekritiikin puristamana ja nykertäen toteutetun osuuden sijasta lopulliseen julkaisuun pääsi kekseliäs ja raikas imporharjoitus.

Kun piirtää muutaman sata sivua pikasarjakuvia, on paitsi hauskaa ja voi nauttia itse kuvakerronnasta (joka yleensä katoaa nysvätessä, syntyy vain peräkkäisiä tilannekuvia joita pitää ommella yhteen teksteillä), vielä oppii kuva kuvalta hallitsemaan kättänsä paremmin. Kuvista tulee paitsi rikkaita, myös tunnistettavia.

Hyvä että olet sitä mieltä.
Minä en.
En ole eläessäni ollut ainoaankaan piirtämääni kuvaan tyytyväinen. On opittava. Piirtämään ei hyväksymään mitä saa aikaiseksi.
Haettava parempaa jälkeä, jälkeä johon voi olla tyytyväinen.

tähän asti lukemistani pikasarjakuvista ei ole välittynyt kerronnan ilo, tekniikka, saati rikkaus ja tunnistettavuus.
Mutta hyvä jos näin on.

Toistoa tarvitaan.
improvisoinnille annan yhtä paljon arvoa kuin omaelämäkerroille: olivat ne sarjakuvia tai kirjoja.

[keijoahlqvist]

En ole eläessäni ollut ainoaankaan piirtämääni kuvaan tyytyväinen.

Toivoton tilanne.

[Doc Lomapäivä]

Teologian lukeminen on tainnut lyödä pysyvän leiman sieluuni, sillä olen kaikkien kanssa samaa mieltä (vaikka he keskenään olisivatkin eri mieltä).

Ainoastaan paheksun suunnattomasti sitä, että Keijo niputtaa saman otsikon alle taiteilijan halun olla Taiteilija, aloittelevan taiteilijan tyylinetsinnän, muotoharjoitukset, ja nuoren taiteilijan viitsimättömyyden ja ammattitaiteilijan "valkoisen paperin kauhun". Ne on kaikki tyystin eri asioita, eikä yhtä voi tuomita toisen perusteella.

Olen minäkin ollut nuori taiteilija, etsinyt suuntaa ja maleksinut Limingassa piirustustunnilla, mutta kokemuksesta tiedän että se on aivan eri asia kuin myöhempien aikojen tekemisblokki.