Katsoinpa juuri uusimman Crow leffan ja se ajoi samantien tekemään tästä "järisyttävästä" elokuvakokemuksesta tänne pienen arvion tänne Kvaakkiin:
Ensin täytyy mainita, että alkuperäinen Crow filmatisointi on kaikkien aikojen suosikkielokuvani, ja Crow sarjakuva todella korkealla omassa top-listassani, joten aina on tullut uudet Crowt (sekä leffat, että tv-sarja) yleensä äkkisältään tullut katsottua, vaikka odotukset eivät pitkään aikaan korkealla ole olleet. Edellinen, The Crow: Salvation, oli kuitenkin jo suhteellisen hyvä leffa, joten pieni toivonkipinä tämänkin leffan suhteen oli olemassa.
No kuinkas sitten kävikään. Jo ensimmäiset kaksi minuuttia saivat minut vakuuttumaan, että kyseinen leffa on paskin Crow ikinä. Ja oikeassahan minä olin. Ensinnäkin käsikirjoitus on alusta loppuun aivan täyttä huttua ja pullollaan niin korneja fraaseja, että katsoja joutuu valtavan myötähäpeän valtaan pitkin elokuvaa. Lisäksi elokuva on istutettu sellaiseen ympäristöön mikä ei ainakaan omaan silmääni visuaalisuudellaan sovi muiden Crow filmatisointien joukkoon tai sitten toteutuksessa on ainakin epäonnistuttu. Lisäksi mukaan on saatu vielä loppuun ympättyä ilmeisesti jopa Saatanan henkilöityminen pääpahikseemme ja sellaista vaijeritaistelua, että kyynel on väkisinkin vierähtää poskelle.
Leffan kannessa seisoo ylväästi lause: "The most memorable Crow villain since Top Dollar owned all in the original!" Lainaus on Arrow in the Head saitilta, ja ilmeisesti heidän kirjoittajansa ovat joko kuurosokeita, tai sitten kirjoittaja on katsonut täysin toista elokuvaa. Pääpahis David Boreanaz on kuin nuori Ron Moss, sillä erolla, että Moss sentään osaa näytellä edes hiukan. Mutta kaikkein karmeimman rimanalituksen tekee kuitenkin Dennis Hopper, ja surullisinta tässä on se, että se ei edes välttämättä ole hänen vikansa. Hopperin rooliin olisi pitänyt laittaa joku loistavaa elokuvauraa tavoitteleva rap-artisti, sillä Hopperin roolihahmo on laitettu suoltamaan sellaista räppislangia, ettei se 70-vuotiaan valkoisen miehen suusta kuultuna voi kuulostaa mitenkään järkevältä. Siis ihan oikeasti, siinä kohtaa ei jaksanut edes nauraa.
Danny Trejo vetää sentään perussuorituksen ja Tara Reid on ihan nätti, mutta eivät nekään mitään valopilkkuja tässä elokuvassa ole.
Itse Crowta essittävä Edward Furlong (American History-X) vetää roolinsa yllättävän hyvin, mutta rinnalleen se olisi kaivannut myös hyvän elokuvan.
Tämän elokuvan rinnalla City of Angelskin on mestariteos, joten en suosittele ketään tuhlaamaan rahaa tähän pätkään. Lisukkeena kakkoslevyllä julkaistaan kyllä alkuperäinen The Crow, mutta suosittelen siitäkin hankkimaan jokin aika sitten Suomessakin julkaistun tupla-DVD version, siinä on sentään kunnon extrat joita katselee tuhat kertaa mielummin kuin Wicked Prayeria. Scanbox on varmaan vain ajatellut, että alkuperäisen leffan liittäminen tähän on ainoa tapa saada Wicked Prayeria edes muutama kappale myydyksi.
Surullista on myös se, että elokuvan tiimoilta ei ole julkaistu minkäänlaista soundtrackia, nekun ovat olleet joka leffan kohdalla vähintäänkin hyviä. Mutta nyt ei ole sitäkään hyvää mistä tätä leffaa voisi mahdollisesti kiittää.
1/2 tähteä
