Jos tuon maidon hapantumisen on pystynyt esittämään niin mukaansatempaavasti, että jopa sinä, Antti, olet jaksanut lukea kliimaksiin asti, eikö se silloin ole aika etevää sarjakuvaa?
Minä en voi vastata Antin puolesta, enkä tunnista tätä ironiaksi, enkä ole useinkaan kahlattuani opuksia "kliimaksiin" asti pitänyt niitä etevinä. Saati etevinä.
yleensä ensimmäinen reaktio on hämmennys, itsensä typeräksi tunteminen ja sitten kommentointi tavalla joka ei sovi lasten ja herkkien ihmisten kuultavaksi.
Se että jaksaa/sietää lukea asioita loppuun kertoo korkeasta
kipukynnyksestä, ei julkaisun tasosta.
Nimimerkki satoja ja tuhansia sarjakuvia läpikäynyt.
Jotta tulen ymmärretyksi toistetaan nyt miljardinnen kerran:
99,9999999% ihan kaikesta on kauniisti ilmaistuna suolistoperäistä.
Silti tuo aivan avuton materiaalikin voi olla jonkun sydänverellään tuottamaa.
Entäs sitten?
Laatu ei ole sidonnainen aiheeseen, kliseisettömyyteen, kieleen, alkuperämaahan, sukupuoleen tai ikään oli kyse tekijästä tai lukijasta.
Se jäljelle jäävä promillen nanojaos hyvää on yllättävän iso otos, mutta ihmislajin taipumus on pitää itseään yksilönä ja lajina luomakunnan kruununa, joka on oikeassa.
On helpompaa kun voi lokeroida kaiken valmiisiin paketteihin ja hyväksyä vain ennakkoluulonsa.
On hyvää arkisarjakuvaa, myönnän.
Kuten myös hyvää fantasiasarjakuvaa, fiktiosarjakuvaa, juhlapyhäsarjakuvaa ja absurdia sarjakuvaa.
Mikään niistä ei ole autuaaksi tekevä.
Pyrin lukemaan vain hyviä sarjakuvia. Mutta siihen pätee sama kuin ihmisiin valikoidessaan joutuu törmäämään monenlaisiin viheltäjiin.
Kaikesta ja kaikista ei tarvitse pitää.
Hyvää on hyvin vähän. Missään.
Mutta ymmärrän kannan.
Sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas.
nyt menen pukemaan fanaatikon kaapuni ja lukemaan sarjakuvia.
Kaikilla kolmella silmilläni.