Pyhä arkisuus

[JV]

Kirjallisuudessa en juuri nyt tiedä, mikä on hip ja pop, mutta takavuosina ainakin oli fantasiakirjallisuudella suurikin suosio. Vähän kausittainhan nämä genrejutut menevät, 90-luvun alussa oli kauhu suositumpaa, sitä ennen taas scifi... Dekkareiden suosio ei kyllä taida laantua ikinä.

Varmaan se pointti tuossa aiemmassa Finlandia-pähkäilyssä on ollut juuri siinä, että sitä realismia arvostetaan ja arvotetaan itsessään korkeammalle, kuin siitä etääntyviä "fantasiarakennelmia", jotka usein ovatkin selkeästi genrekirjoja - se missä määrin se itsestäänselvästi vie niiden substanssia pois on kysymyksenalaista.

Ongelma lienee siinä, että fantasia / kauhu / dekkarigenreissä pusketaan niin paljon tyhjänpäistä kopion kopioitua tusinaviihdettä, ettei niiden ansioituneemmatkaan tuotokset välttämättä löydä yleisöä sen genren ulkopuolelta. Mutta toisaalta kyllähän kaikenmaailman Da Vinci-koodit ja Remekset keikkuu myyntitilastojen kärjessä, ettei niillä lukijoista sinänsä ole pula. (Silloin "vakavan kirjallisuuden" jupina onkin ehkä osaltaan  markkitaloudellista katkeruutta)

Mutta toisekseen, olihan viime vuonna Sarasvatin hiekkaa F-ehdokkaana, ettei sielläkään aukotonta genre-elitismiä harjoiteta.

Oli näistä Finlandia-ehdokkaista, tai Mosterin lausunnoista mitä mieltä hyvänsä, on se arkirealismi niissä kuitenkin sen oman navan sisimmän kehän ylittävää fiktivisointia ja ideat konstruoitu vähän toiselle tasolle kuin ankeimman omaelämäkertasarjakuvan piirissä.

[Mon of Olay]

Hmm, Finlandia-palkintoa tavoittelemassa ovat olleet mm. Risto Isomäki (jonka Veltti näköjään jo mainitsikin) ja Maarit Verronen, ja Bo Carpelan on muistaakseni napannut palkinnon jopa kahdesti, joten kyllä siinä suunnassa fantastisempiakin juttuja ymmärretään. Ei niin, että olisin koskaan mitään Finlandia-palkittua lukenut.

Kenties Suomessakin joskus syntyy joku Stephen Kingin -tyylinen genrekuningas, jonka teoksista voi olla montaa mieltä, mutta jonka suosio saa kustantajat innostumaan muidenkin saman genren teosten julkaisemisesta. Sopii toivoa.

[Doc Lomapäivä]

Finlandia Juniorin ehdokkuuden ulkopuolelle jätettiin fantasia ja kirjasarjat.

Kirjasarjojen osalta tähdennän, että yksittäisiä sarjoihin kuuluvia kirjoja ei ole poisluettu, mutta kokonainen sarja ei voi palkintoa saada.

Mistä Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi muuten kertoo? Peikoista? Ei vaan ihmissuhteista. Peikot on vain kehys.

Intelligentsiaa kaipaan niin romaaneihin kuin sarjakuviinkin. Kotimaisista ei tule mieleen kuin Ville Ranta joka saa sisällytettyä arkeen pohdintaakin.

Vasta ilmestyi jonkun (naisen?) sarjakuva muotoinen gradu (?), en muista kuka ja mikä sen nimi oli mutta pitää tsekata jos siitä löytyisi sisältöäkin.

Muoks: sunnutain Hesarissa oli arvostelu Theodor W. Adornon Esteettinen teoria -teoksesta. Kriitikko Jakke Holvas kirjoittaa: "Edes temaattisen sisällön tunnistaminen ei Adornon mukaan vielä merkitse samaa kuin teoksen ymmärtäminen. Pikemminkin tulisi ymmärtää taideteoksen epäymmärrettävyyttä."

Siis häh? Tajusiko joku vai pitääkö mun lukea tuo kirja?

[roju]

Vasta ilmestyi jonkun (naisen?) sarjakuva muotoinen gradu (?), en muista kuka ja mikä sen nimi oli mutta pitää tsekata jos siitä löytyisi sisältöäkin.

Tarkoitatko Lissu Lehtimajan Freiren kyydissä, seminaarityö TaiKin taidekasvatuksen laitokselle? Suosittelen.

[Doc Lomapäivä]

Tarkoitatko Lissu Lehtimajan Freiren kyydissä, seminaarityö TaiKin taidekasvatuksen laitokselle? Suosittelen.

Aivan, just tämä! Kiitti Roju, menenkin tästä kirjastoon.

[Curtvile]

Mistä Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi muuten kertoo? Peikoista? Ei vaan ihmissuhteista. Peikot on vain kehys.

Dociin voi näemmä luottaa kuin sarviinsa.
Minusta Ennen päivänlaskua ei voi kertoo myös muista asioista, ihmisen ja luonnon suhteesta, siitä aiemmin peräänkuulutetusta nykyajasta ja erilaisuudesta.

Ja vaikka Sinisalo oli rohkea kuten odottaa sopi ja kannusti ihmisiä näkemään metsän puilta, kertomaan se mitä pitää ei mistä.
Ja liittyyhän se tähän aiheeseen. Omassa kappaleessani heti Finncon ´00 omistuksen jälkeen Johanna Sinisalon teoksen sivulla viisi on tekijän omistus: "Hannulle, Markulle, Petrille ja Tonille jotka olivat siellä."
Johanna Sinisalon lisäksi harva muistaa Trollpunkin juuret. Sen miten näennäisen eskapistisesta lähtökohdasta on tullut jo Finlandia-voitto(2000), sarjakuvat Ontot kukkulat (1995) ja Musta tie(1996).
[juu väljästi Sankaritkin...]

Näissä arki tuntuu todemmalta ja aidommalta juuri koska se on se tarttumapinta. Mutta tässäkin on kyse taidosta, ei teemasta.

[Lurker]

Arki on aihe...

SISÄINEN ARKI - VOIMAUTTAVAA SARJAKUVAA
Kurssilla harmaa arki saa päälleen mustan viitan. Liioittelun ja mustan huumorin voimaan nojaavassa sarjakuvassa revitään elämä auki. Houkutellaan esiin ja tutustutaan omiin sisäisiin ”ääniin” (nalkuttaja, lapsi jne.), annetaan elämän ahdistavuudelle, stressille, peloille, harhoille sarjakuvassa konkreettinen ääni ja hahmo. Tehdään niistä käsinkosketeltavia ja sitä kautta myös hallittavia ja ymmärrettävämpiä hahmoja joilla on roolinsa ja tavoitteensa elämässä.