Wallulla on kiva karhean sliipattu jälki, mutta mistä minä mitään tiedän. Lainasin joskus sen vanhempia tarinoita, ei iskenyt. MikroKiviKausi oli aikoinaan kova ja muistan että lapsena selasin takanumeroita läpi vain niiden sarjakuvien takia (siis joskus 95-97).
Paras Wallun tarina jonka olen lukenut oli Kopioston lehdessä julkaistu kertomus siitä kuinka Wallusta tuli sikarikas. Se naurattaa vieläki.
KyöPelit on ehkä se juttu Wallun uralla mitä vähiten ymmärrän. Sarjalla oli joskus ehkä joku hyväkin pointti, mutta se katosi jo vuosia sitten. Nykyään siitä lähtee harvemmin edes hymyjä, paitsi milloin joku toimituksen jäsen tekee kameoita. Ottaen huomioon kuinka paljon peli-alalla on juttuja, suuriakin, niin kuvittelisi että yhdestä niistä voisi tehdä pilakuvan tai pienen sarjakuvan? Pelit on kuitenkin erikoislehti joten sarjakuva voi olla vaikka miten sisäänpäin lämpenevä, ja silti suurin osa lukijoista tajuaa sen.
Toimituksessa kun on kaiken lisäksi niin hirveän monta älykästä ja huumoria osaavaa ihmistä, että kuvittelisi että juttua löytyisi 10-12 ikoniseen sarjakuvaan vuodessa. Sitten kun vuosien päästä lukee vanhoja numeroita, niin voi sitten naureskella mikä oli tuolloin tosi kuumaa juttua... Jos KyöPeleillä on joku funktio, niin en kyllä keksi mikä.
MikroKiviKausi on iha jees, vaikka tuntuu että vitsien keksiminen alkaa siinäkin olla aika vaikeeta. OIkeesti, ei vitsi-ideoiden käyttö ole häpeällistä!
