Missä kulkee huumorin raja?

[Hazart]

Kakkakepposet yms. pierutouhut kaveriporukassa on ihan eri asia kuin se, että tekee samoja typeryyksiä "viattomille" ihmisille ja sitten pistää niitä kaiken maailman nähtäville. Ei näitä voi verrata.

Toisin sanoen: Jos näytän ohiajavasta autostani ahteriani (en kuitenkaan tee sitä) sinulle, se on hauskaa ja naurattaa! Mutta jos nauhoitat sen ja pistät nettiin niin se ei ole minusta enää yhtään hauskaa.

Pröööt!  

[Ilja Rautsi]

Mel Brooksia ulkomuistista: "Tragediaa on se kun minä saan sormeeni haavan, komediaa on se kun sinä tipahdat viemäriin ja kuolet."

[Justus]

Kakkakepposet yms. pierutouhut kaveriporukassa on ihan eri asia kuin se, että tekee samoja typeryyksiä "viattomille" ihmisille ja sitten pistää niitä kaiken maailman nähtäville. Ei näitä voi verrata.

Herra "mikähän avatar tänään laitettaisiin" Hazart on ihan oikeassa. Tietty yhteisö omaa aina omanlaatuisen huumorinsa ja usein vielä julkisen ja suljetun. Kyllä Lipponenkin varmasti kuuntelee ja kertoo vitsejä kahvitunnilla vaikka olisi miten yrmyn näköinen työtään tehdessään. Tai taas perheensä parissa.

Kiitos Haza muuten kritiikistä (ja kehuista), vaikkei se tässä ketjussa ollutkaan.

[kaltsu]

kahvitunnilla  

[Justus]

Hahaa, Kouvalaisen asentamat filtteröinnit hallitsevat näköjään tilannekomiikan . Olen huvittunut.

[Tuuk42]

Mel Brooksia ulkomuistista: "Tragediaa on se kun minä saan sormeeni haavan, komediaa on se kun sinä tipahdat viemäriin ja kuolet."

Kyllä tuo herra Brooks vaan on niin hauska. Mies on ymmärtänyt huumorin erittäin hyvin, etenkin parodioinnissa miekkonen on täysi maestro. Koska minulla on äärimmilleen kieroutunut huumorintaju (ja tämän voi lääkäri vahvistaa,) niin kerrottakoon nyt muutma esimerkki siitä mikä ON hauskaa:

1) VIdeo ja elokuva-kurssilla joskus ylä-asteella katsoimme nukkeanimaation, joka toi ensiksi mieleen jonkun Pikku Kakkosen kiina-nukkesöpöilyn. Kökön näköisiä ihmishahmoja hyppi narujen varassa ja puhui vakavia.
yht´äkkiä joku alkaa huitomaan miekalla ja päitä alkaa putoilla. Tässä vaiheessa meinasin tippua tuolilta. Kyse ei ollut siitä ,että pidän väkivallasta ja että se olisi jotenkin hauskaa, vaan täysi tapahtuman yllättävyys, jutun absurdi käännös ja shokin jälkeistä huojennusta, ehkäpä.

2) kuten tuo Brooks sitaatti osoittaa: jos se tapahtuu sinulle se on hauskaa, jos se tapahtuu minulle ei naurata yhtään.

3) Perussääntö jonka mukaan tehty huumori on aina hauskaa: "Mikään ei ole liian pyhää, ettei siitä voisi tehdä pilaa." Jompikumpi South Parkin tekijöistä asetti asian näin: "Jos teet pilaa kiinalaisista ei ole mitään syytä jättää afrikkalaisia rauhaan."

Silloin kuin mukana on itsekritiikkiä ja ironiaa huumori on hauskaa, silkka ilkeily ei ole hauskaa vaan ainoastaan rasittavaa.

Yleensä minua naurattavat eniten kaikkein absurdeimmat jutut, kuten tarina englantilaisesta miehestä joka menee ravintolaan ja kaataa keiton päähänsä, kun tarjoilija kysyy miksi mies kaatoi vadelmakeiton niskaansa, niin mies sanoo siihen:
"anteeksi, luulin että se oli raparperi-keittoa."



Myös sanaleikit ovat hauskoja:

Ote lempielokuvastani Avaruusboltseista:

"COL. SANDURZ:" He's an Asshole, sir.
"DARK HELMET:" I know that. What's his name?
"COL. SANDURZ:" That is his name, sir. Asshole. Major Asshole.
"DARK HELMET:" And his cousin?
"COL. SANDURZ:" He's an Asshole too, sir. Gunners mate first class Philip Asshole.
"DARK HELMET:" How many assholes we got on this ship anyhow?
"ALL CREW:" Yo!!
"DARK HELMET:" I knew it. I'm surrounded by Assholes!