Author Topic: Suomessa julkaistut Hämähäkkimies-/Spider-Man-tarinat (ei spoilereita)  (Read 34057 times)

0 Members and 2 Guests are viewing this topic.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Posts: 11 080
  • <><
Jaettiin elokuvateatterissa Venom-elokuvan yhteydessä.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

X-men

  • Jäsen
  • Posts: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Jaettiin elokuvateatterissa Venom-elokuvan yhteydessä.

Ensi-illassa vissiin ja tuskin ihan kaikkialla.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Spunkmeyer

  • Jäsen
  • Posts: 187
Alun perusteella tämä Clone Conspiracy vaikuttaa parhaalta Hämikseltä miesmuistiin.  Toivottavasti taso pysyy yllä. Mielenkiinnolla odottelen seuraavia numeroita.
PIRATE CREW - We Don't Innovate. We Imitate.

Gothicus

  • Jäsen
  • Posts: 2 788
Ihan mukavan kepeää sarjakuvaviihdettä on Spider-Man tarjonnut viime aikoina, MUTTA enemmän Jim Cheungia ja VÄHEMMÄN Giuseppe Camuncolia!
"Ihminen on ihmiselle kettu."

X-men

  • Jäsen
  • Posts: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Spider-Woman eli Jessica Drew auttoi MTIOssa (#85) pelastamaan Black Goliathin/Giant-Manin hengen ja menetti oman immuniteettinsä myrkyille jne mutta eipä tuota taidettu juuri muualla (eli SWn omassa lehdessä) noteerata ja ilmeisesti kun Hydra palautti voimat niin samalla palasi immuniteettikin.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Posts: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Kun kerran täällä julkaistaan tuo Hämiksen, Venomin ja Black Catin team-up seikkailu niin merkitseeköhän se sitä että Carnagen viimeisin sekoilu myös näkyy täällä vaikka se ei sinällään paljoa näkynyt Amazing Spider-Manissa.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

TOSA

  • Jäsen
  • Posts: 1 003
2013 olen viimeksi lukenut Spider-man/Hämähäkkimies ja siitä lähtien lehdet vain hyllyyn odottamaan oikeaa hetkeä. Päätin nyt viimeinkin korjata tilanteen perusteellisesti. Kävin poimimassa kronologisen lukulistan joltain jenkkiläiseltä sivustolta ja sitä noudattaen olisi tarkoitus lukea hämiksiä.

Aloitin lukemisen The Amazing Spider-Man essentiaaleista 1-4 (sisältäen suomeksi julkaistut 60/70-luvun ihmesarjojen hämmästyttävä hämähäkki tarinat, Marvel 8,10/90, sarjakirjat 98 ja 103, Hämähäkkimies spesiaalit 1,2/91 ja 1/92, seittiklassikot, Tilaajalahja 1993). Seuraavaksi luin Marvel team-up essentiaalit 1-2 ja Ihmesarja pokkarit 1 (sisältää Marvel 7-9/88 tarinat),4,7 ja 10 (sisältää spesiaali 2/96 tarinat). Sitten vielä Hämiksen nuoruus spesiaalit 1/97-4/98 jotka aukesivat nyt ihan eri tavalla kun oli lukenut ne tarinat joiden väliin nämä sisältyivät. Sitten viimeinkin sai aloittaa itse Hämähäkkimies lehden josta numerot 1-10/80 luettuna.

Olihan nämä tarinat ihan mukava lukea oikeassa järjestyksessä. Tuon kronologisen listauksen mukaan tällä hetkellä välistä jäi lukematta vain amazing fantasy 16-18, Untold Tales of Spider-Man Strange Encounters #1, Untold Tales of Spider-Man Annual #1997, Tales to astonish 57 (pitäisi löytää ant-man essentiaali), Giant-Size Spider-Man #1 (pitäisi löytää spider-man essential 6), Giant-Size Spider-Man #3, Giant-Size Spider-Man #5 (pitäisi löytää spider-man essential 7), Amazing Spider-Man #153 (essential 7) ja Amazing Spider-Man Annual #10 (essential 7).

Nyt saisi jatkaa ihmesarjasta 11 Spectacular Spider-Man tarinoilla ja hämiksen vuosikerralla 1981. Huomaan jo kuitenkin nyt että kronologisen järjestyksen noudattaminen alkaa menemään hankalaksi kun ei vain hyllyssä ole kaikkia tarvittavia. Spectacular Spider-Man essentiaali 2,4,5, marvel-team up essentiaalit 3,4 ja muutama  amazing spider-man essentiaali ainakin pitäisi vielä löytää. Sitten muita kokoelmia täydennykseksi.

Olihan näissä tarinoissa melko paljon samojen pahisten kierrätystä, may-tädin sairastelua, Peterin voimat vievää flunssaa, pähkäilyä naisystävistä Betty, Liz, Gwen, Mary Jane sekä yhdentekeviä numeron tai kaksi esiintyviä pahiksia. Samalla sain kuitenkin jonkin verran uutta tietoa joten oli kannatavaa lukea järjestyksessä. Aika käyttäytyy näissä tarinoissa kyllä merkillisesti. Peterin elämässä tuntuu menevän pari päivää kun pahis on kuitenkin ehtinyt olla siinä välissä kuukausia vankilasssa/kuolleena jne. Korppikotkia ehtinyt olla jo kolme, mysteerioita kaksi ja vihreitä menninkäisiä kaksi joten suosiossa tuntuu pahiksilla olevan omia toisten henkilöllisyyksiä.

Paljon on jo luettuna parissa kuukaudessa (noin 250 numeroa yhteensä) mutta huomattavasti enemmän vielä lukematta joten urakka jatkukoon.

 




TOSA

  • Jäsen
  • Posts: 1 003
Kronologisessa järjestyksessä lukemisen urakka jatkunut (1962-1984). Nyt luettuna Hämähäkkimies 1/81-7/87, ihmesarja-pokkarit 11,14,16,18, taistelutoverit sekä amazing spider-man essential 10. Samalla sai eräänlaisen ympyrän suljettua kun aikoinaan aloitin hämiksen lukemisen numerosta 6/87 ja toinen kierros alkoi juuri.  Lukematta jäi tällä kerralla amazing spider-man 181-183 sekä spectacular spider-man 38-40 joita ei ole tullut suomeksi enkä ole vielä löytäyt essentiaaleja. Lukematta jäi myös paljon marvel team-up numeroja.

Täytyy kyllä sanoa että hämiksen julkaisujärjestys 1980-1986 on erikoinen. Hypitään numeroja yli ja palataan vanhempiin seikkailuihin niin että vaikka kuinka yritti lukea järjestyksessä oli välillä ihmeissään mitä nyt tapahtui. Jännä että tuo ei haitannut lukemista mitenkään silloin kun kun 10-12 vuotiaana näitä numeroja viimeksi on lukenut. Hahmojen nimet myös vaihtelevat aika reilusti pyöveli, rankaisija eli tuomari, vihreä velho eli vihreä menninkäinen, seikkailijat eli kostajat jne. Mail-manin palstakin välilä huvittavaa luettavaa kun vastaukset ei ole ihan oikeita tai jopa täysin vääriä. Hattua mail-manille siitä että kysymyksistä selvinnyt ilman googlea noinkin hyvin. Toki googlen aikana kukaan ei edes kyselisi noita tietoja joltain palstalta.

Ajatusmaailma myös hieman muuttunut kun jatkuvasti mielessään miettii että ei Peter kyllä olisi mitään hyviä kuvia tuolla seitissä riippuvalla kameralla saanut taisteluista kun taistelu etenee huoneesta toiseen jne. Myös se miksi hämis ja viholliset jatkuvasti puhuvat yksin ääneen sekä kuulevat suljetuista ikkunoista ja autoista toistensa puheet vähän hymyilyttää. Saati sitten se kuinka paljon tappelun aikana ehditään puhumaan toisilleen. No joo tämä on vain sarjakuvaa.

Hämiksen seitti haihtuu tarinasta riippuen minuuteissa, tunnissa, kahdessa tunnissa tai jos tarve on niin kestää useita tunteja. Välillä sitä ei saa revittyä millään ja välillä saa revittyä kun ei ole ehtinyt vielä kovettumaan. Symbiootin seittikin haihtuu tunnissa vaikka on elävää.

Seitin koostumuskin on välillä tarttuvaa, tyrmäävän kovaa, kylmässä laajenevaa, kimpoilevaa, nopeasti leviävää verkoksi, liitimeksi, laskuvarjoksi, patjaksi jne joten Peter saa olla kyllä tarkkana miten kovaa seittisinkojen nappeja painelee että saa haluamaansa seittiä. Edelleen vain sarjakuvaa joten turha tuota miettiä.

Vaikka näinkin kattavasti olen hämikset lukenut niin silti yksi asia jäi ihmetyttämään. Hämiksissä Peter muisteli elämänsä naisia niin joukossa oli Cissy Ironwood jota en tunnistanut ollenkaan ulkonäöltä enkä nimeltä. Google tiesi kertoa että on ollut muutamassa marvel team-up numerossa ja yhdessä spectacular spider-manissa mukana joten siksi oli niin tuntematon. Eipä häntä tuon jälkeen ole varmaan ikinä muisteltukaan.

Urakka jatkukoon vaikka mieli tekisikin lukea jo jotain muuta niin ihan vielä ei malta keskeyttää projektia.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Posts: 8 110
Tarkoitus oli lukea vähän uudempaa Hämistä, mutta oikeasti minun teki mieli lukea J. Michael Straczynskin ja John Romita JR -yhteistyötä.

Tarkoitus oli kelata kuitenkin ajassa taaksepäin aina siihen, mistä JR JR aloitti uudelleen Hämis-urakkansa. Oikea sarja olisi ollut Spider-Man, mutta menivät sarjat sekaisin ja tartuin Howard Mackien ja John Byrnen The Amazing Spider-Man -sarjaan (TASM), josta on yhteyksiä oikeaksi kuvittelemaani sarjaan, eli Peter Parker: Spider-Man.

Ei mikään ihme, että menivät Hämikset sekaisin. Tuo usein referenssinä käyttämäni sivu listaa viimeksi mainitun oman sarjansa ensimmäiseksi julkaisuksi (volume), kun puolestaan Wikipediassa se on Spider-Man volume 2.

Helpoin näitä on tietysti lukea The Next Chapter -kokoelmina. Ilmeisesti nimi viittaa Byrnen Chapter One -sarjaan, joka julkaistiin Suomessa 1999 ja nämä lukemani Next Chapter -jutut seuraavan vuoden puolella.

Tarinat ovat yksinkertaisuudessaan melko sujuvia, oikeastaan parempia kuin muistin, mutta todellisuudessa kukaan ei oikein näissä loista. TASM kohentuu tarinoiden muuttuessa vähitellen byrnemäiseen suuntaan, ja Scott Hannan vaihduttua tusseista Byrneen itseensä, kohenee ulkoasu ratkaisevan himpun verran. JR JR on riittävän tasainen. Kokoelmista toiseen osuvat molempien sarjojen parhaimmisto, alkutarinat ovat hieman kankeita ja loppu menee puolestaan makuuni liian synkäksi muutenkin kuin Mary-Janen lento-onnettomuuden jälkipuinnin osalta.

EDIT: Unohtui kirjoittaa, mutta pohdin että supersankareita taiteilleista tekijöistä varmaan JR JR ja Byrne ovat sivumäärässä laskien saaneet eniten sivuja julki Suomessa.
« Last Edit: 29.12.2020 klo 01:48:56 by Jiksi »

X-men

  • Jäsen
  • Posts: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
EDIT: Unohtui kirjoittaa, mutta pohdin että supersankareita taiteilleista tekijöistä varmaan JR JR ja Byrne ovat sivumäärässä laskien saaneet eniten sivuja julki Suomessa.

Voi ollakkin, molemmat kun ovat hyppineet lehdestä toiseen, Byrne taitaa olla kärjessä. Listan 3s voi olla joku Hämiksen/Xien kuvittaja tai Marvelin ekan Star Wars-juoksun kuvittaja.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Posts: 8 110
Hämähäkkimies on minulle ikuisesti niitä 80-luvun seikkailuja, jotka olivat lapsena juuri sopivan hurjia väkivallan kuitenkaan vielä karkaamatta käsistä.

Vastustajatkaan eivät olleet niin pahoja, ja tarinoissa oli toisinaan mukavantuntuinen, ihmisenkokoinen taustavire. Tarinat saattoivat hassuudessaan olla hieman pöljiä Hämähäkkipoikineen, Sammakkomiehineen ja Pilkkuineen, mutta varsin hyvin nekin nostalgian voimin pysyvät pinnalla.

Selailin JR JR:n Hämiksiä molemmin puolin edellisessä viestissäni mainitsemiani seikkailuja. Vihreine menninkäisineen ne muistuttivat aivan liikaa 90-luvun tarinoita.

Olen Kvaak-historiani aikana tuonut esiin tätä vuosikymmentä kohtaan tuntemaani inhoa, vaikka vuosikymmenen alku erityisesti Suomessa julkaisuviiveestä johtuen vielä kelpo luettavaa olikin. Kun ongelmat alkoivat, romahdus oli kuitenkin nopea ja näkyi erityisen pahana juuri Hämiksen sivuilla.

Hämiksen 90-luku tuntui koostuvan kahdesta ikuisuuden kestäneestä tarinasta, jotka olivat Maximum Carnage ja Kloonisaaga. Jotain kertoo, että The Complete Clone Saga -kokoelmia on viisi ja siihen vielä The Complete Ben Reilly Epic -kokoelmia kuusi päälle.

Suuri ongelma kohdallani oli, että Hämiksen vihollisista tuli kaikista tappajia, joilla oli sama Jokerin irvokas virne naamalla ja pahimmillaan vielä nauru siihen päälle veren lentäessä. Edelleen muistan, että jokin J.M. DeMatteisin ja Sal Busceman tarina, joissa väkivalta oli enemmän psykologisempaa sorttia, tuotti henkisesti pahan olon. Kun lehti seuraavan vuoden alussa täyttyi tappajasymbiooteista, totesin etten enää vuoteen ollut nauttinut lehdestä, päätin ostamisen alkuvuonna 1995, ja palasin lehden pariin vasta seuraavan vuosikymmenen puolella. Keräsin väliinjääneet numerot divarista, kun vain mahdollisimman halvalla löysin. Silmäilyn verran niitä tuli vain luettuakin, ja nämä ovat Tarzanien lisäksi ainoat julkaisut, joiden kunnosta en ole välittänyt.

Tarkoitus oli lukea vähän uudempaa Hämistä, mutta oikeasti minun teki mieli lukea J. Michael Straczynskin ja John Romita JR -yhteistyötä.

Kun tähän väliin olin muistellut vanhoja, täytyy sanoa että melkein itsekin yllätyin, kuinka raikkailta tämän juoksun alku yhä tänään tuntuu. Osa vaikutelmasta johtuu toki kuvituksesta, koska JR JR on näissä ehdottomasti parhaassa terässään.

Väritys iskee sekin kovaa päähuomion ollessa valaistuksen sijaan kuvissa esiintyvissä materiaaleissa. Ensivaikutelma tosin on hieman agressiivinen purkukuntoisten rakennustenkin näyttäessä hyviltä, mutta digiväritys on näissä jo modernia, kun vielä aiemmin se oli liukuväriharjoittelua ja lens flare -efektiä. Tästä siirryttiin ylivarovaiseen haaleiden ja ankeiden värien palettiin. Tosin näissä numeroissa erityisen huono idea ovat myöhemmin häiritsevän voimakkaasti liukuvärjätyt kertojanääntä edustavat tekstilaatikot.

Babylon 5 -kirjoittajan ensimmäistä sarjakuvaa tuli varmaan aikanaan luettua enemmän ihmetellen, ja lyhyt silmäys Kvaakin sfnet-arkistoon kertoo että kontrasti 20 sivun turpiinmätön ja kunnianhmoisemman ts. binge-reading-kelpoisen nykytyylin välillä – jonka oli vielä kirjoittanut joku joka selvästi lukenut ja harrastanut muutakin kuin sarjakuvia – oli vielä tuossa vaiheessa lukijoista vaikeasti sulattaa.

Jos yhteiskunnallisia aiheita ja ihmissuhteita ei aina niin monitahoisesti käsiteltäisikään, niin muistettakoon alustan edelleen olleen se sama 20 sivua. Kokoelmina ja yhteen putkeen luettuna nämä toimivatkin paremmin kuin julkaisutahdissa. Kaikkiaan näitä on viisi paksua kokoelmaa, joita on helppo suositella jos Hämis vain koskaan on tarttunut sormiin. JR JR kuvittaa karkeasti melkein puolet eli hänen osuutensa päättyy kolmannessa kokoelmassa, minne saakka luin näitä putkeen.

Hyvä näissä on sekin, että sarja on saanut olla toimitukselta rauhassa, eikä suuria tapahtumia ja yhteyksiä muihin julkaisuihin oikeastaan ole. Tai onhan tässä yksi tapahtuma, eli se 9/11-tarina – tuolloin tapahtuneesta vielä puhuttiin WTC-iskuina – eli Tohtori Doom kyynelehtimässä kaksoistornien raunioilla. Tästä voi nenää nyrpistellä se parikymppinen edgelord-harrastaja, jollainen kai sitä itsekin on osaltaan ollut. Tänään katsoin tarinaa sillä silmällä, että Hämis oli paitsi Marvelin tärkeimpiä julkaisuja, myös erityisesti NY-sankari, eikä tapahtuneen kuittaaminen kunnioitamme uhreja -bannerilla etukannessa riittäisi nykytoimituksillekaan.

Jos tarina ei täydellinen olekaan, ei siihen tarttuminen omia ja yhteiskunnan tunteita purkamaan ole ollut helppo pala. Kyyneleet vetävät selvän rajan toden ja sarjakuvien fantasiamaailman välille: olivatpa nämä pahikset kuinka pahoja tahansa, ne ovat silti viihdettä eikä niitä voi rinnastaa tai syyttää tosimaailman pahuudesta. Olisiko takaraivossa vielä kolkutellut Comics Coden haamu.

Hieman sama ajatus toistuu viimeisellä sivulla, jossa tosimaailman idealisoidut sankarit, armeija mukaan lukien, siirtyy kohti abstraktimpia ideaaleja mistä syystä sankarit ovat lähempänä lippua. Tätä kirjoittaessani muistan naputelleeni jotain samansuuntaista myös aiemmin. Kvaakin sfnet-arkistoista löysin vain Katuojan arvion, jonka mukaan tarinassa puhkuttiin sotaintoa. Taisivat tosimaailman seuraukset sumentaa tulkintaa, koska näitä nyt lukiessa päällimmäiseksi jäi suora puhe pasifismin puolesta ja kanssaihmisten leimaamista vastaan.

Suhtautuminen toki voi muuttaa tulkintaa, mutta sanoisin, että tarina on niin hyvä kuin se voisi tekoaikansa huomioiden olla. Toisessa laidassa oli sitten Frank Miller, josta ei tässä ketjussa enempää.

Hauskasti myöhemmin vielä tulee kohtaus, jossa Tohtori Doom kritisoi amerikkalaisia vitkuttelusta kansainvälisen yhteistyön tekemisessä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Toisaalta masentava kohtaus näin vuoden 2020 näkökulmasta. Huumori keskimäärin on onnistunutta, vaikkei se tunnetuin letkauttelu JMS:ltä aina lähtenytkään.

Tärkeintä näissä ensimmäisissä numeroissa (9/11 tarina osuu ensimmäiseen kokoelmaan) on kuitenkin, että Peter elää jälleen maailmassa jossa on ellei nyt sentään samaistuttavaa niin ainakin ymmärrettävää tarttumapintaa. Mary-Janen ja Peterin avioliitossa on ensi kertaa syvempi ulottuvuus kuin pitsipöksyissä poseeraminen tai "voi kauhia, joko se nyt kuolee". Opettajana Peter esiintyy maailmaa turpiinmättöä laajemmin parantavana sankarina, ja ammatti sijoittaa tarinat miellyttävän luontevasti katutasolle.

JR JR on tyrmäävän hyvä ylläpitäen numerosta toiseen huipputasonsa. Ei siinä paljon mieti, millaisia lisäkulmia ihmiskehosta löytyy ja miten se vääntyy. Scott Hanna toimii tusseissa täyden kympin arvoisesti.

Sen verran pitkä rupeama näitä on, että kuvittajan vaihtuminen on oiva tekosyy lukea väliin jotain muuta.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Posts: 5 232
EDIT: Unohtui kirjoittaa, mutta pohdin että supersankareita taiteilleista tekijöistä varmaan JR JR ja Byrne ovat sivumäärässä laskien saaneet eniten sivuja julki Suomessa.

Voi ollakkin, molemmat kun ovat hyppineet lehdestä toiseen, Byrne taitaa olla kärjessä. Listan 3s voi olla joku Hämiksen/Xien kuvittaja tai Marvelin ekan Star Wars-juoksun kuvittaja.

Byrne varmaan on selkeä ykkönen. Myös Curt Swania on julkaistu paljon Teriksissä.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Posts: 11 080
  • <><
Joo, ehdottomasti Byrne ja Romita jr. ovat kärjessä. Swan saattaa aika korkealle nousta, mutta ei välttämättä ihan kärkikolmikkoon. X-menin mainitsema Tähtien sota -kuvittaja olisi joko Ron Frenz tai Walt Simonson. Näistä jälkimmäiseltä on julkaistu Tähtien sodan lisäksi Thoria, Ihmenelosia, Tekijä-X:ää, mutta ei loppujen lopuksi nosta kovin korkealle. Frenzillä on lähinnä Tähtien sodan lisäksi vain Hämis ja jokunen Teris. Kolmas enemmän julkaisuja saanut Tähtien sota -kuvittaja olisi Carmine Infantino, jolta on lisäksi Batmania, Hämähäkkinaista, Salamaa ja V-sarjaa, mutta koostuuko niistäkään ihan hirveästi.
Hämähäkkimies-piirtäjistä Mark Bagley voisi olla aika korkealla. Eikö Ultimate Spider-mania julkaistu kuitenkin aika pitkälle suomeksi ja sitä ennen oli pitkään normi-Hämiksessäkin. Samoin McFarlanea tuli loppujen lopuksi suht paljon Hulk ja Hämähäkkimies-juoksuissa.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Posts: 8 110
Huolimatta siitä, että menee ohi aiheen, niin kolmannen miettiminen on aika haastavaa, osin monien uran sirpaloituessa niin moneen eri julkaisuun ja omikin mielikuvia sumentavat Suomessa julkaisemattomat opukset.

Kubertin koko perhe tulee mieleen, mutta taitaa isä mennä ohi pojistaan (Tarzanin lisäksi moni paksu yksittäisjulkaisu, kuten Vihollisässä, Kersantti Kivi jne. kasvattavat sivumäärää nopeasti). John Busceman Conan, Tarzan ja Wolverine eivät vielä yhdessäkään taida kantaa pitkälle.

Hämähäkkimies-piirtäjistä Mark Bagley voisi olla aika korkealla.

McFarlane ei lopulta niin pitkään Spawnia kuvittanut, että mutulla sanoisin Bagleyn menevän ohitse pelkillä Hämiksillä, ei kai muuta häneltä olekaan Suomessa julkaistu.

Jos joku keksii, keneltä olisi tullut DC-materiaalia enemmän kuin Curt Swanilta, niin siellä voisi joku olla.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Posts: 11 080
  • <><
Tein summittaisia laskuja ja Romita jr. saattaa sittenkin olla ykkönen. Pääsin Romitalta lähes 200 yksittäiseen lehteen, kun Byrneltä laskin vajaat 180 yksittäistä lehteä. Tosin siellä on Byrnen ja Romita juniorin yhteinen Ironman-juoksu, jonka Byrne kirjoitti, mutta ei piirtänyt.
Mutta kyllä Bagleyltakin julkaistiin suomeksi noin sata yksittäistä lehteä Amazing Spider-mania ja Ultimate Spider-mania!
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva