Brysselin-matkalla opittua tuossa alla:
Franquin käytti hieman erikoista tekniikkaa tehdessään värikuvituksia ja kansia Spirou-lehteen:
Hän piirsi ensin kevyen lyijäriluonnoksen ja väritti sen guasseilla/akvarelleilla/värimusteella. Sitten hän pani mattapintaisen muovi(?)kalvon(Vangophan) värikuvan päälle ja tussasi sille joko terällä tai siveltimellä lopulliset ääriviivat. Näin hän pystyi esim. päättämään, että johonkin kohtaan riittää yksinkertaisempi viivoitus, jos jo väritys näytti riittävän hyvältä.
TJEU: Gaston Intégral 1967 V.O.
Hiukan ihmettelen miten paino poisti tussiviivoista kalvon läpi syntyvät varjot. Pitikö viivat kuvata peilikuvana ja sitten kääntää vai eikö varjoja jostain kumman syystä syntynyt vai eivätkö ne vain haittaa lopullisessa painotuotteessa?
Pitääpä tarkastella luupilla!

Vaikka sarjakuvaa tulikin Brysselin-reissulla nähtyä paljon, niin ehdin käydä katsastamassa myös Waterloon kentät.