Tästä päästäänkin nopeasti aiheeseen, josta Morrisonkin mainitsi taannoin, eli Mooren pakkomielle raiskaukseen...
teema toistuu toki Mooren töissä: Watchmen, Neonomicon, LoEGit ja monen mielestä Killing Jokessakin, mutta minusta se olisi yksioikoistava tapa nähdä asia.
Lost girlsin ja eritoten Promethean myötä on ainakin minun mahdotonta sanoa että "jaa jaa taas yksi sarjakuvantekijä hassahti, tuli Mooresta silkka misogyyni joka tahtoo alistaa naiset raiskauksen kautta nurkkaan siihen hellan viereen"
Kuten sanoin ennen kuin luin esiosia ei ollut varsinaista ongelmaa kummankaan Silk Spectren kohdalla varsinaisesti Watchmenissa. Näissä vain annettiin muukin rooli kuin miesten halujen kohde joka vaikuttaa yhteisön sisäisiin suhteisiin.
Siis tähän asti.
Uskoisin että kovimman myräkän näistä(jo lukemistani:Minutemen, Silk Spectre, Comedian, Nite owl, Ozymandias) nostaa Comedian olemalla selkeästi synkin ja osuvasti kyynisin. Tylyn idealistin putoamisesta kertova tarina näyttää kaikilla olevan savijalat, sankarimme ovat roistoja, roistomme ovat roistoja, oikeisto on valheellinen paha,vasemmisto on valheellinen paha, hipit ovat vain tyhmä paha joka uskoo olevansa hyvä ja itsesäälinsä voi aina upottaa viinaan.
Turtuus on lähinnä euforiaa.
Sopii osaltaan silti kokonaisuuteen mikä toisaalta vaikeuttaa hahmottamista:kukin esiosa on tähän asti toiminut ihan itsellään mutta selkeästi näissä on paitsi Watchmenin tuntemuksen taakka, niin historiallis-populaarikulttuurin tuntemuksen osalta sama ja vielä koristeena kakulle keskinäisen kudelman vaade.
Ilmankin pärjää, mutta sinne tänne on ripoteltu täkyjä ja pääsiäismunia muutenkin kuin motifeina sivutaitossa ja teemoina kerronnassa.
Yhden lukeminen avaa yhden kohdan mutta enemmän kyse on palapelistä jonka osat ovat erillään ja kertojasta riippuen kovin erilaiset tulkinnoiltaan.
Yhä odotan että pudottavat pallon.
