Luettu on (lue: ahmittu). Vaikea oli jättää kesken, mutta pakko oli välillä vähän nukkua ja jatkaa seuraavana päivänä. Sarjakuvan klassikoita ehdottomasti, ja osoittaa kuinka 'kevyen' aiheen (siis supersankarit, ei 3.maailmansota..) pohjaltakin voi kirjoittaa monitasoisesti ja oivaltavasti perimmäisistäkin asioista, eikä sen oivaltavan tarvitse aina olla edes pelkästään 'oivalluksia pienen ihmisen arkisesta elämästä'. Välillä voidaan kävellä vaikka Marsin pinnalla ja sekin on ihan ok..
Mielenkiintoista sinänsä että 100 merkittävimmän romaanin joukkoon voidaan valita vain sarjakuvaromaani joka sisältää näinkin paljon ihan 'oikeaa' kirjoittamista noiden Mooren fiktiivisten välikappalekirjoitusten muodossa. Tulee vain mieleen että eikö sarjakuva ihan pelkästään sarjakuvana (dialogi, puhekuplat) pysty herättämään vaikutelmaa merkittävästä kirjallisuudesta, on kai noita muitakin ihan mainioita sarjakuvateoksia maailmassa, vaikka Watchmen epäilemättä sinne ehdottomaan kärkeen meneekin.
Aluksi hieman vanhahtavan kuivakka piirrostyyli aiheutti lievää vastareaktiota kun on tottunut dynaamisempaan sommitteluun, mutta kun tarina imi mukaansa niin siihenkin tottui. Onhan Gibbonskin kyllä piirtäjänä aivan mestariluokkaa tyylissään, ja mikäpä aiheeseen olisi paremmin sopinutkaan. Vaikka supersankareita ei juuri ole tullut luettua sitten teinivuosien niin tämä olisi pitänyt lukea jo kauan sitten. Tätä on kyllä pakko hehkuttaa, go Egmont.
